maanantai 17. heinäkuuta 2017

Valinta ei tällä(kään) kertaa kohdistunut sinuun...

Kävin noin kuukausi sitten työhaastattelussa isännöinnin tehtäviin eräässä isossa kiinteistöfirmassa. Kun sieltä ei kuulunut mitään niin laitoin haastattelijalle viestiä ja kysyin missä vaiheessa rekrytointiprosessi on oikein meneillään.

Sieltähän tuli vastaus pahoitteluiden kera viivästyksestä ja siitä, ettei valinta tällä kertaa kohdistunut minuun. Sitä voisi luulla jo turtuneensa tuohon uutiseen 2713 hylkäyskirjeen jälkeen, mutta nyt vituttaa niin, että 14:sta vuoden raittiuden jälkeen tekee mieli juoda itsensä tajuttomaksi ja lopettaa työnhaku kokonaan. Se tuntuu olevan vain niin kertakaikkiaan turhaa touhua yrittää työllistyä hakemalla töitä. Einstein sen joskus sanoi, että vain idiootti toistaa samaa odottaen eri lopputulosta. 

Jospa sitä vaikkapa lopettaisi loputtomien hakukirjeiden lähettelyn ja firmoihin soittelun ja vain odottaisi, että työpaikka tippuisi syliin. Niin on käynyt kerran aiemminkin kun kotipihaltani tultiin kesätöihin noutamaan. Miksei siis jatkossakin toimisi? 

Voisin toki kokeilla yön pimeinä tunteina suunnittelemaani kidnappausta&uhkailua&kiristystä tms. ja en luovuttaisi vankiani, ennenkuin minulle tarjottaisiin työsopimusta. Pitäisi varmasti muistaa vain soittaa iltapäivälehdistö paikalle ensin, mielellään myös ulkomaiden toimittajia, jotta maailma saisi tietää, ettei paljon kehutulla Suomella välttämättä menekään niin hyvin kun korkeasti koulutettu työtön ei saa töitä muuta kuin rikoksen kautta.

Toisaalta, muistuupi mieleeni entinen kuntosalikaveri ammisajoilta, joka tänä päivänä vaikuttaa moottoripyöräkerhossa. Olisikohan hänellä käyttöä osaamiselleni?

Juu, tiedän ettei rikoksen tie kannata pitkän päälle, mutta loputon määrä hylkäyksiä alkaa käymään psyyken päälle ja epätoivo saa miettimään merkillisiä keinoja oman tilanteen muuttamiseksi…

En oikein enää tiedä mitä tehdä työllistymisen eteen. Olen käynyt liki kymmenen työkkärin järjestämää työnhaun tsemmauskurssia ja niiden ansiosta minulla on nyt papereiden ulkoasu useiden tahojen kiittämä. Sisältöä niihin ei vain ole tullut lisää ja ilmeisesti sisällön merkitys vain korostuu kun ikää tulee lisää. Aukot työllisyydessä vain siirtävän hienot paperini hylkäyspinoon automaattisesti.

Isännöinnin tie on vielä kulkematta loppuun, koulua on enää jäljellä neljä lähipäivää ja sitten puuttuu se 4kk työelämäkokemusta…Pahimmillaan saattaa koko tutkintoni tyssätä siihen kun tietää menestykseni työpaikan saamisen saralla.

Yksi vaihtoehto tietysti olisi vaihtaa maisemaa ja muuttaa minne tahansa, minne kelpaisin. Kolme kertaa olen jo juureni nostanut maasta ja vihdoin olen löytänyt seudun, jonne tunnen kuuluvani. Olen onnistunut tutustumaan ihmisiin täällä ja avioliiton kautta sukua asuu tuossa kivenheiton päässä, niin niitä sosiaalisia verkostoja ei haluaisi enää nollata.

Monethan sanovat, että töistä saa uusia tuttavuuksia, mutta kokemuksieni mukaan työ ei aina vastaa kuvausta ja voi helpostikin muuttua terveydelle haitalliseksi ja mitä silloin voi tehdä kun olet vieraalla paikkakunnalla ilman ensimmäistäkään turvallista ihmiskontaktia?

Jurppii vaan koko touhu nimeltä työnhaku. Sanana tuo kuulostaa aivan yhtä helpolta kuin olisi hakemassa mainoslehtiset postilaatikolta vaan todellisuus on jotain aivan muuta. 

Työnhaun lisäksi jurppii suunnattomasti se, ettei pyynnöstä huolimatta kukaan vaivaudu kertomaan, että mikä kohdallani meni pieleen työnhaussa? Tämä on jo aivan kuin toisintoa lapsuudestani alkoholistin tyrannian alta kun piti arvailla ja ennustaa miten toimia, ettei tule rangaistuksia, sillä alkoholistit ovat tunnetusti oikukkaita ja arvaamattomia. 

Miten ikinä oikein voin kehittää itseäni markkinakelpoisemmaksi, ellei minulle kerrota, missä toimin väärin tai mitä puutteita omaan? Tämä arvailuleikki risoo kun olen huomannut olevani erittäin huono arvaamaan oikein..



14 kommenttia:

  1. Tuo on harmillista, ettei saa itsestään palautetta ja ei kerrota miksei juuri sinua valittu kyseiseen työhön. Mielestäni kuitenkin vaikutat tosi fiksulle kaverille ja voihan olla, että siellä on hakenut sata muuta yhtä fiksua tyyppiä sitä samaa paikkaa ja työnantaja on suunnilleen noppaa heittämällä arponut valituksi tulleen. Joskus linkkasit myös oman CV:si ja minusta se oli todella hyvä ja ytimekäs, että ei senkään puoleen mitään vikaa pitäisi olla.

    En suosittele sitä juomista vaikka tuskin aivan tosissasi sen suhteen olitkaan. Itse alkoholiongelmista kärsineenä ratkesin jälleen viikonloppuna juomaan ja siinähän vierähtikin sitten kolme päivää putkeen tuhannen tukossa ja tänne blogillesikin tuli taas sekoiltua. Nyt olo onkin sen mukainen ja pahaa krapulaa ja morkkista puskee. Ikääkin alkaa olla jo sen verran, ettei näistä olotiloista toivu edes päivässä tai parissakaan. Toisaalta taas sai hyvän muistutuksen miksei kannata juoda ja motivaatiota siihen juomattomuuteen.

    Olenkin jo pitkään suunnitellut juomisen lopettamista aivan täysin näiden krapuloiden vuoksi. Muutenkin tulee hölmöiltyä humalassa vaikka mitä ja sitten saa hävetä. Ne krapulat eivät siis ole mitään pientä pään kivistystä vaan aivan sellaisia jopa pelkotiloja, joissa pelkkä ruokakaupassakin käyminen vaatii suuria ponnistuksia. Olen kyllä kateellinen sinulle juomattomuudestasi ja sisukkuudestasi pitää korkit kiinni noinkin pitkään. Tai eihän se ole homma eikä mikään jos ei ole ongelmia sen alkoholin kanssa, mutta mitä olen täältä blogiltasi elämääsi seurannut niin kyllä siinä monikin herkempi heppu olisi jo pulloon tarttunut.

    VastaaPoista
  2. Luultavasti valittu oli jo tuttu ennestään jotakin kautta.

    "kotipihaltani tultiin kesätöihin noutamaan" Tämä on niin tuttua puuhaa kun seuraa varsinkin nuorten työnhakua. Joku tuttu/sukulainen aina ilmoittaa että täällä meillä olisi töitä että kayppä haastattelussa ja niin alkaa työelämä. "Mitäs se sinun kummipoikasi nyt tekikään? Ai no kysyppä kiinnostasisiko tuossa nuo varastohommmat." Harmittaa niiden nuorten puolesta joilla suhteet eivät ole ns. kunnossa ja jäävät vain siitä syystä ulkopuolelle ehkä lopullisestikkin. Vaikka muuten olisivat ihan yhtä hyviä työtekijöitä.

    Eikä se aina rajoitu vaan nuoriin. Yksi tutuntuttu hoiti määräaikaisena virkaa ja kun paikka tuli hakuun niin siihen valittiin joku toinen ja vielä toiselta paikkakunnalta. Kovasti miettivät mikä oli syynä. Oliko valittu mahdollisesti tuttu jotain kautta vai eikö vaan tuttavan naama ollut mielyttänyt tarpeeksi.

    Jos viihdyt siellä missä asut niin harkitse tarkkaan haluatko lähteä jonnekin perähikiällä. Ei sillä etteikö se voisi olla töitten kannalta parempi ratkaisu mutta turvaverkosta nyt vaan on niin paljon hyötyä.

    Kyllä se näyttää olevan arpapeliä kuka saa ja kenelle annetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, arpapeliä kaikki. Sitä joskus vain kokee sellaisen illuusion, että voisi vaikuttaa elämänkulkuunsa, mutta harhaa kaikki on vain.

      Poista
    2. Työnhaku on lottoamista, ikävä kyllä: toiset joutuvat yrittämään yksin yhdellä rivillä kun taas toisilla on varaa haravaan tai kimppalotto vetämässä.

      Poista
  3. Mä olen ottanut sellaisen tyynen asenteen, jossa haen vain oman alan/muuten hyvin kiinnostavia töitä lähialueelta. Olen kouluttautunut omalle unelmalalleni yliopistotukinnon jälkeen lisäkoulutusten muodossa, ala työllistää huonosti, hakijoita on aina kymmeniä ja paikkoja ei auki välttämättä edes vuosittain ja valituksi tullaan yhdeksän kertaa kymmenestä suhteilla (joita mulla ei alunperin ole ollut ollenkaan).
    Välillä hain kaikkea mahdolista ja se toistuva " et tullut tällä kertaa valituksi" alkoi oikeasti tuntua todella pahalta. Sitten kohdistin hakua vain oikeasti todella kinnostaviin paikkoihin ja otin sen asenteen, että töitä ei varmaan silti löydy ja teen elämästäni muuten kivaa.

    Yhden palkkatukijakson sain unelmaduunissa ja sitä kautta suhteitakin, toivon että se joskus poikisi jotain, mutta aikaväli jolla sitä odotan on kymmenen vuotta, lähivuosina ei henkilöstörakenteen takia ole todennäköisyyttä mihinkään..

    Vaikutat kirjoituksiesi perustella todella fiksulta ja hyvältä tyypiltä, ole armollinen itsellesi, nykyään ei kaikki taitavat ja hyvätkään tyypit saa töitä.. Ja sun taideteokset on tosi hienoja, mitä olet tähän blogiin laittanut, löytyykö taiteesta sulle se juttu, jonka kautta voi toteuttaa itseään?
    Tsemppiä, tunnistan nuo fiilikset, et ole niiden kanssa yksin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että olet löytänyt rauhan työnhaun kanssa. Itse luulin myös löytäneeni, mutta tällä kertaa oli käsillä unelmaduuni ja erehdyin antamaan itselleni harhaluulon toivoa sen saavani. Tähän mennessä olen aikalailla kylmentynyt koko työnhakuun. Olen varmaan jossain kommentissa maininnutkin, että minulla on nykyään vain yksi (hyväksi kehuttu) geneerinen hakemus, jossa siis ei ole kohdehenkilöä eikä firmaan, joten sitä voi käyttää kohdennettuna tai avoimena.

      Selaan työpaikat ja käytän alle 10 sek päättämiseen, että haenko siihen vaiko en. Kun haen niin lähetän vain paperit eteenpäin ja unohdan koko asian. Kiitos, mutta ei kiitos-sähköpostit laitan roskiin suunnilleen lukematta.

      Suhteilla ne työt tosiaan hankitaan ja vuosia eristäytyneenä voin vain todeta suhdeverkostoni vain harventuneen vuosien myötä. En aio stressiä ottaa, tämä oli hyvä oppitunti itselleni toivosta ja sen vaarallisuudesta nykyaikana.

      Tämä blogi toimi aluksi varaventtiilinä, kun työttömyydestä marmatin. Lopulta se ei enää oikein toiminut ja löysin maalaamisen. Nyt en ole puoleen vuoteen maalannut mitään ja olisi taas aika saada inspiraatio, mutta add:lle se inspiraatio usein on aika työläs löytää...

      Kiitos kehuista. Tänne voi aina tulla turisemaan työttömyydestä ja siitä miten maailma potkii päähän...

      Poista
    2. Tuo työnhaussa sisäisen rauhan löytäminen on aika merkittävä virstanpylväs meille pitkäaikaistyöttömille. Siis sellainen realistinen tilanteensa hyväksyminen.

      Se toivo on toki hyväkin asia, mutta se kostautuu takaisin, jos siihen lyö kaiken tarmonsa epärealistisesti ja haihattelee jostain unelmaduunista. Fakta kuitenkin on, että niitä rehellisiä oikeita kohtuullisen toimeentulon tuovia työpaikkoja on vain yksinkertaisesti vähemmän kuin meitä työttömiä ja aina löytyy sitä pitkäaikaistyötöntä kokeneempi, nuorempi ja vähemmän työttömänä ollut henkilö.

      Tuskin enää edes tulee mitään mieletöntä 80-luvun tyylistä suurta nousukautta, jolloin töihin pääsi lähes paikkaan kuin paikkaan suunnilleen huumorilla kysymällä.

      Toki työttömänä aina voi ja pitääkin pyrkiä parempaan, mutta sitä voi sitten jokainen itseltään kysyä, että tekeekö sitä vain sen taloudellisen vaurauden himoissaan, vaiko sen oman mielenrauhansa vuoksi? Siinä on kaksi polkua valittavana. Toinen on tosiaan se, että hyväksyy sen oman tilanteensa ja saa sitä myöten sen mielenrauhan. Sekään raha ei kuitenkaan merkkaa kaikkea, eikä sitä täältä kukaan mukaansa saa sen viimeisen lähdön koittaessa. Mielestäni tärkeintä on, kunhan pärjää ja terveyttä ja rakkautta riittää elämässä.

      Jos sinulla on maalausinspiraation puute ja tuntuu, että olet jo kaikki maailman maisemat maalannut, niin voisitko kuvitella maalaavasi oman mielesi maisemia? Miltä jokin tunne näyttää ja minkä värinen se on? Niiden ei siis tarvitsisi välttämättä olla mitenkään esittävää taidetta, vaan ihan sellasia värejä ja muotoja jne.

      Poista
    3. En myöskään jaksa uskoa enää koskaan tulevan 80-luvun hulluja vuosia, jolloin kansalla oli mahdollisuus parantaa taloudellista tilannettaan tekemällä useampaa työtä. Tehostaminen, automaatio ja robotisaatio ovat edenneet pitkälle yhtäaikaa väestön räjähdysmäisen kasvun kanssa, että ongelmaksi muodostuu työn vähyys suhteessa väestön määrään. Kilpailu on kovaa kaikilla aloilla ja aina löytyy parempia tekijöitä.

      Aihetta sivuten mielenkiintoinen näkemys psykiatrilta:

      http://janikajanoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240291-altistaako-yhteiskuntamme-mielenterveysongelmille

      Tuossa käsitellään vähän sitä, että miten kilpailuyhteiskunta luo meille kaikille tarpeen saada oma status mahdollisimman korkeaksi ja että vain tätä kautta voi tavallinen ihminen kokea onnen. Ne tietysti, ketkä eivät ajattele näin, joutuvat oitis hylkiöiksi...

      Olen viime vuoden kesäkuusta lähtien julkaissut blogeissani maalauksiani. Ensimmäiset ovat omia näkemyksiäni, ennenkuin siirryin oikeasti opettelemaan Bob Ross:n tekniikkaa ja maisemamaalausta. Tässä ehkä omasta mielestäni paras tuotokseni:

      http://tuhannentyohakemuksenimies.blogspot.fi/2016/07/aikuistumisen-taakka.html

      Poista
  4. Työnhausta tuli mieleeni, kun hiljattain keskustelin erään työvoimavirkailijan kanssa vuokratyöfirmojen pätkäsopimuksista ja hän kovasti puolusteli niitä sillä, että ne ovat työnantajan kannalta edullisempia ja niistä lyhyistä pätkistä voi poikia pidempikestoisia töitä. Eikö tällainen toiminta kuitenkin ole juurikin sitä työnantajan riskin vyöryttämistä työntekijän niskoille? Miksi ylipäätään aina vain puhutaan työnantajan eduista? Tuollainenkin pidempikestoisten töiden poikiminen on minusta aika epätodennäköistä. Käsittääkseni vuokratyöläisiä käytetään paljon esimerkiksi silloin, kun on yrityksessä vaikkapa jokin tilausten ruuhka-aika ja sen jälkeen työt loppuvat kuin seinään vaikka olisi kuinka hyvin ne hoitanut.

    Lisäksi vuokratöissä ei ole mitään koe- tai irtisanomisaikoja ja työt voivat pahimmillaan loppua jo samana päivänä jona ovat alkaneetkin jos pomolla sattuu olemaan huono päivä tai työntekijän naama ei muuten vain miellytä. Eli työntekijä on täysin koiran asemassa ja pelkkä liikuteltava pelinappula. Tulevaisuuttaan ja talouttaan ei voi mitenkään suunnitella, koska ei tiedä onko huomenna enää töitä. Tuskinpa tuokaan kommenttini alussa mainitsemani virkailija tahtoisi tehdä kovin motivoituneesti sitä työtään sellaisessa jatkuvassa epävarmuudessa.

    Näihin pitäisi kuitenkin sitten karenssin uhalla hakea. Mielestäni vuokratyöpaikat pitäisi saada TE-palveluista pois kokonaan jollekin omalle foorumilleen, josta halukkaat voisivat näihin pelleilyihin hakea mukaan. Valitettavasti vuokratyöt ovat räjähdysmäisesti lisääntyneet ja lähes kaikki normaalit ”duunarityöt” ovat siirtyneet näiden firmojen alaisuuteen.

    Olenkin tässä nyt jonkinlaisessa epätoivon ryydittämässä mielenhäiriössäni ajatellut hakea palkattomaan työkokeiluun aivan uudelle alalle, koska haluan päästä eroon nykyisestä vuokratyöfirmojen dominoivasta alastani. Muutenkin ansioluettelossani on ollut edellisten merkintöjen jälkeen tyhjää jo aivan liian kauan, joten olisi hyvä saada sinne edes jotain täytettä.

    VastaaPoista
  5. Muistan kun työskentelin Nokialla liukuhihnalla niin eräänä kesänä vaimoni tuli sinne kesätöihin vuokrafirman kautta. Hänen palkkansa oli 250€/kk suurempi kuin omani, vaikka olin vakituinen. Siinä firmassa muutenkin pääsi näkemään, kuinka helposti noita vuokrahemmoja palkattiin ja potkittiin pihalle. Yleensä he tulivat viikoksi kerrallaan ja viimeisenä päivänä, kaksi tuntia ennen vuoron loppua saivat tiedon, tarvitseeko maanantaina tulla vai ei. Yritä tuollaisessa sitten suunnitella elämää viikonloppua pidemmälle...

    Olen kanssasi samaa mieltä. Vuokratyöt tulisi siirtaa kokonaan omalle foorumilleen. On toisia, jotka pitävät sekalaisesta keikkatyöstä. Veikkaisin kuitenkin useamman meistä haaveilevan pitkäjänteisen uran tuloksena saavutetusta omasta kodista, perheestä ja mieluisista harrastuksista, joita ei noilla pätkätöillä taatusti rahoiteta.

    On todella huolestuttava suuntaus ollut viime vuosina se, että työtä vaille olevia kannustetaan yrittäjiksi. Monilla ei ole lainkaan käsitystä siitä, miten saada edes oma yritystoimi ihmisten tietoon, jotta niitä asiakkaita tulisi. Monilla, itseni mukaan lukien, ei ole sellaista vahvaa näkemystä omasta erityisosaamisesta, jolle saattaisi olla kysyntää. On toisaalta ärsyttävää olla tavanomaisen keskinkertainen kaikessa. Jos jossakin olisi hyvä tai paras niin ei olisi temppu eikä mikään lyödä sillä rahoiksi. Keskinkertaisuus ei myy, mutta sillä Suomi todellisuudessa pyörii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos jotakin yrittäjä- tai freelancer-hommaa kohdallasi ajattelisi, niin auto- ja nettimiehenähän sinä kyllä sopisit hyvin jonkin autoilulehden koeajajaksi ja kirjoittaisit sitten nettiin ja sinne itse lehteen ajokokemuksiesi pohjalta arvosteluja. Kuitenkin sinulla olisi sen tekniikankin päälle ymmärrystä ja osaat tuottaa hyvää ja luettavaa tekstiä ilman suurempia kirjoitusvirheitä. Varmasti tuollaisesta hommasta ei nyt välttämättä olisi ihan kokopäiväiseen työhön asti, mutta ainakin osa-aikaiseksi ja olisihan sekin jo parempi kuin ei mitään.

      En tiedä miten noihin lehtiin pääsee tuonkaltaiseen työhön, mutta jokuhan niihin nekin arvostelut tekee. Muistaakseni sinulla olisi jokin autoblogin moderaattorin homma ollutkin joskus tulilla?

      Poista
    2. Miksei, ihan hyvä ajatus kun keksisi mistä lähteä liikkeelle. Tuo oli työvoimakoulutus, josta marisin kun 16 pv oli koulutusta ja 104 päivää ilmaistöitä...

      Poista
    3. Pistä aivan pokkana menemään avoimia työhakemuksia niihin alan lehtiin, että olisit halukas sellaiseen työhön ja kerro samalla auto- ja tekniikkataustastasi jne. Jokin saatteeksi kirjoitettu autoarvostelu ei välttämättä olisi pahitteeksi liittää mukaan sellaiseksi työnäytteeksi.

      Lisäksi halukkuus oppia vaikkapa lehden taittoa ei olisi yhtään hullumpi idea. Olen sitä itse aikoinani tehnyt ja se on jopa ihan mukavaa touhua ja sellainenhan sinulta myöskin onnistuisi pienen opettelun jälkeen, kun on kerran tuotakin taiteellista lahjakkuutta sinulle suotu.

      Luulisi, että tällaisena digiaikana ei olisi edes suurta merkitystä sillä asuinpaikkakunnallakaan, kunhan ei nyt aivan jossakin Lapin perukoilla korvessa asu.

      Poista
    4. Lisään vielä, että tuolla lehden taittamisella minulla oli taka-ajatuksena siis se, että lehti saisi sinulta sitä julkaisuaan varten mahdollisimman valmiiksi tehtyä materiaalia teksteineen ja valokuvineen jne.

      Poista