maanantai 10. heinäkuuta 2017

Koulutusvalinnat

Kaverini ysiluokkalaiselle lapselle tuli hiljattain Wilman kautta viesti, jossa kannustettiin koululaisia  hakemaan suoraan ammattikouluun ja työllistymään saman tien meriteollisuusalalle. Aivan loistava ajatus, sillä nythän meriteollisuus tuntuu vetävän talouttamme hyvin voimakkaasti eteenpäin. Kuitenkin en osaisi varauksetta tuotakaan suositella, kuten en oikeastaan uskaltaisi suositella mitään koulutuslinjaa. Tai no, paras suositus varmaan olisi neuvoa hakeutumaan sellaisiin tehtäviin, joissa itse tekeminen on palkitsevaa, sillä näin onnellisuus tulee siinä ikäänkuin sivutuotteena.

Elämme kuitenkin sellaisessa maailmassa, jossa on hyvin kiivas muutostahti. Ammatteja syntyy ja kuolee hyvin nopeasti, joten oikeastaan on aika yhdentekevää, minkä ammatin itselleen päättää hankkia, sillä mitä suurimmalla todennäköisyydellä, sitä ei pääse harjoittamaan loppuelämää vaan on useasti elämänsä aikana uudelleenkouluttauduttava.

Mielestäni tarvittaisiin kunnallisesti tarkempaa seurantaa sen suhteen, miten ammattikouluista työllistytään omalle alalle ja luonnollisesti myös työttömyystilastot tulisi huomioida koulutuslinjoja perustettaessa&-lopetettaessa. Näiden pohjalta tulisi laatia joustavalla tyylillä eri koulutuksia, esim että uusia aloittaisi sähköasentajan opinnot vain parillisina vuosina tms. 

Yhtään työvoimapulaa ei kuitenkaan tule kertarysäyksellä, etenkin kun suurten ikäluokkien eläköitymisen huippu nähtiin jo 2012. Tämän vuoksi ammattikoulutus tulisi palauttaa kaksivuotiseksi ja jos se tuottaa hankaluuksia niin sitten kaksi-tai kolmivuotinen oppisopimusperiaatteinen ammattikoulu voisi olla ratkaisu. Näin olisi työpaikka valmiina ja nuori saisi käytännön kokemuksen siitä, miltä työ tuntuu. Oppisopimus- ammattikoulussa olisi myös se etu, että osan nuoren koulutuksesta maksaisi yritys, ei yksin yhteiskunta. 

Toki tässä voidaan tulla siihen ongelmaan, että jos töitä ei ole niin miten ketään saadaan koulutettua miksikään, jos niitä koulutusta varten välttämättömiä paikkoja ei ole? Mitä silloin nuorelle tehtäisiin? Ei tietenkään voi jättää kouluttamatta ja silloin olisi ne nykyinen ammattikoulu, jossa menisi vain ne opetusohjelmat, joista on pulaa tai tilastollisesti tulee pulaa,

Ennustaminen on toki mahdotonta, kuten sen on saanut huomata, liki sulki menneen Sandvikin tehtaan kohdalla. Samoin auto-ja laivateollisuus on kohdannut vaikeuksia löytää osaajia pitkän hiljaiselon jälkeen kun metallikourat ovat kouluttautuneet uusiin ammatteihin.

Ammattikoulutuksen lisäksi myös täydennyskoulutus on erittäin tärkeätä. Elämä on nykyään niin nopeatempoista, että jo viisi vuotta ammatin hankkimisen jälkeen voi olla aika päivittää osaamistaan. Määräykset muuttuvat, työ muuttuu aina vain enemmän projektiluontoiseksi ja erilaisten projektien välissä olisi oiva tilaisuus täydentää osaamistaan. Tämä ei ole pelkästään yksilön etu vaan sekä yritysten että maamme etu. Taataksemme kilpailukykymme tulevaisuudessakin on eturivin tekijöidemme osaaminen pidettävä ajan tasalla.

Tämä toteutuisi kahden vuoden oppisopimus- tai ammattikoululla jossa opittaisiin ammatin perusteet ja kolmen tai viiden vuoden työkokemuksella olisi ensimmäinen mahdollisuus täydentää osaamistaan esim työteknikko-opinnoilla. Tämän jälkeen voisi olla jälleen viiden vuoden työjakso, jonka jälkeen olisi mahdollista työn ohessa päivittää osaamisensa vaikka insinööriksi asti. Tosin aina ei tarvitse urapolkua kulke vertikaalisesti vaan on erittäin tärkeätä myös hallita horisontaalisesti oma ala ja siihen tarvitaan uusia ideoita.

Paljon kritisoidut koulutusleikkaukset tulevat syöksemään meidät pian syrjään länsimaisesta sivistyksestä. Jo nyt rummutetaan kilpailukykymme olevan alhaisella tasolla ja riittämätön pärjätäksemme kiristyvässä kilvassa. Emme myöskään ole vielä päässeet muiden maiden vauhtiin talouskasvussa. Kysymys kuuluukin, onko meillä varaa jättää nuoremme kouluttamatta? Kenen etua palvelee kouluttaa nuori työttömyyskortistoon? 

Jo nyt lyhytkin työttömyysjakso leimaa nuoren ja ei enää niin nuoren työnhakijan. Kun meillä on valtava määrä ammattitaitoista väkeä työttömyyskortistoissa niin onko meillä varaa antaa heidän ammattitaidon rapistua, jolloin talouden nousuhetkellä kun ajan tasalla olevalle osaamiselle olisi kysyntää niin meillä on myydä vain eioota, koska olemme päästäneet valtavan määrän ihmisten osaamista vanhentumaan makuuttamalla ihmisiä työttömyyskortistoissa, eikä heitä ole päästetty saattamaan tietotaitoaan ajantasalle.


Jo nyt on paljon ihmisiä syrjäytetty ja viimeisimpien laskelmien mukaan yksi syrjäytetty maksaa yhteiskunnalle 600 000- 1 000 000 euroa. Tilastojen mukaan näitä nuoria on jo 60 000 (lähde: http://www.mtv.fi/uutiset/talous/artikkeli/syrjaytymisesta-on-tulossa-kymmenien-miljardien-lasku-yhden-pitkaaikaistyottoman-ura-maksaa-yhteiskunnalle-600-000-euroa/6440040). 

Tuosta tulee aivan järjetön määrä rahaa, hukkaan heitettynä. En ole rahasta niin huolissaan, mutta miettikääpä sitä yksilön kannalta, joka koulut hoitaneena uskoo tulevaisuuteen, eikä koskaan saakaan mahdollisuutta olla normaali ja rakentaa tulevaisuuttaan muiden lailla. Hänen kohtalonsa on vain olla olemassa, ei enempää.


39 kommenttia:

  1. Ei se koulujen hoitaminenkaan välttämättä auta. Suhteilla pääsee niin moneen paikkaan ilman alan tai edes lähellä alaa olevaa koulutusta. Tämä siis amis-tasolla, korkeammista koulutuksista en osaa sen kummemmin sanoa kumpi on tärkeämpää, suhteet vai koulutus.

    Merkonomeja puskee joka tuutista sadoittain vaikka toimistotyöt ovat vähenemään päin. Kaupanalalla taas ei todellakaan tarvitse olla parhaimmillaan yli vuotta palkattomassa harjoittelussa. Kuukausi olisi jo ihan riittämiin. Paikallisissa kaupoissa pyörii harjoittelijoita enemmän kuin laki sallii ja juuri ketään heistä en ole nähnyt enää loma-aikoina töissä. Nämäkin hyllytystehtävät olisi juuri niitä joista voisi ponnistaa muihin töihin tai vakituiseksi mutta palkattomat harjoittelijat syövät kaiken työvoiman tarpeen alalla kuin alalla helpoimmista tehtävistä.

    Kaksivuotinen koulutus olisi ammatillisessa koulutuksessa kyllä ihan maksimi. Ja se saisi olla ihan vaan koulutusta eikä työharjoittelua toisensa perään. Joku sähköpuolen opettaja tosin sanoi että vaikeuksia tulee olemaan työharjoitteluissa kunhan saadaan tämä "työelämälähtöinen koulutus" käyntiin. Ei kuulemma ole aikaa/resursseja koulussa opettaa ja suorastaan vaarallista taas päästää työharjoitteluun ilman kunnollista perusopetusta jos siellä kellään ei ole aikaa opastaa.

    Eli ollaanko tässä vaan ajateltu että kyllä lähihoitajaopiskelijat ja muut voivat helposti korvata palkallista töitä olemalla harjoitteluissa? Eikä sitten ollenkaan ajateltu että on aloja joissa ei niin vain mennäkkään harjoittelemaan eli ilkeästi sanottuna tekemään töitä.

    Tuota kannatan että yritykset tavallaan maksaisivat osa koulutuksesta. Ehkä sitten taantuma-aikanakin pidettäisiin paremmin kiinni työtekijöistä kun uusia osaajia ei tulisi liukuhihnalta. Mutta toinen puoli on se ettei kaikki saisi palkallista harjoittelupaikkaa. Alkaisiko syrjäytyminen sitten jo siinä vaiheessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koulutuksella on vähän merkitystä ja kaikkein suurin tekijä työllistymisessä on juurikin oikeat suhteet. Ilmeisesti ajan henkeen kuuluisi rakentaa verkostoaan ja keräillä tuttavuuksia, aivan kuin jotain figuriineja, jotka voi sitten hyllyltä ottaa käyttöön tarvittaessa.

      Tällainen ihmisten esineellistäminen puhtaasti hyödykkeinä puistattaa minua. Vaikken niin suuri ihmisystävä olekaan ja viihdyn mainiosti omillani ja usein toivonkin, että minut vain jätettäisiin rauhaan, niin silti perustavaa laatua oleva ajatus inhimillisyyden vetämisestä viemäriin raivostuttaa.

      Poista
  2. Tuo työttömyyden jättämä leima on kyllä erittäin paha ongelma nykyisessä työnhaussa. Varsinkin jos olet pitkäaikaistyötön ja iältäsi jotain 40+ niin kärjistäen ilmaistuna työllistymistoiveet voi unohtaa vaikka kuin olisi kokemusta ja koulutusta. Mielestäni tässäkin asiassa työnantajien kuuluisi ottaa suurempaa vastuuta, koska juuri ne työttömäthän sitä työpaikkaa eniten kaipaisivat. Tällaisena massatyöttömyyden aikana ei olisi pahitteeksi vaikkapa jonkinlainen rekrytointilaki, jolla työnantajat pakotettaisiin palkkamaan ensisijaisesti työttömiä työnhakijoita. Heidän joukossaan on kuitenkin monien alojen täysiä ammattilaisia, jotka eivät vain saa sitä työtä sen työttömyytensä vuoksi.

    Työttömyys aiheuttaa myös häpeää ja itselläni oli viimeksi tänään sellainen tilanne, jossa havaitsin vanhan tutun, mutta pakenin paikalta nopeasti jonkinlaisen paniikkirefleksin siivittämänä, koska en halunnut jäädä selittelemään tälle tutulleni työttömyyttäni. Yleensähän ne kuulumisien vaihtamiset aina kääntyvät siihen työstä puhumiseen. Vaikuttaa tietenkin aivan naurettavalta, että aikuinen ihminen tuolla tavalla välttelee ihmisiä, eikä näin suurien työttömyyslukujen aikana pitäisi olla mitenkään ihmeellistä jos joku ja toinenkin on työtön. Kuitenkin varmasti jokainen pitkäaikaistyötön on käynyt lävitse näitä samoja häpeän tunteita ja ymmärtää mitä tarkoitan. Häpeää koetaan, koska muut pitävät sinua epäonnistuneena luuserina, vaikka harvoin työttömyys on itse työttömän omaa syytä. Silti vieläkin on paljon valloillaan ajattelutapaa, että jokainen on oman onnensa seppä ja jokaisella on samat lähtökohdat ja yhtä hyvät kortit jaettuina.

    Koulutusvalinnoillakaan ei juurikaan ole mitään merkitystä, koska vastavalmistuneilla ei ole työnantajien vaatimaa vuosien palkallista työkokemusta alalta. Eri asia sitten tietenkin jos valmistuu lääkäriksi tms. Mutta ainakin minun kohdallani työllistymiseni koulutustani vastaaviin töihin on tyssännyt aina siihen kokemuksen puutteeseen. Toki minulla on sitten suoritettuna näitä palkattomia harjoitteluja, mutta kuten jo tiedetään niin nehän eivät yleensä johda mihinkään eivätkä työnantajat ota niitä tosissaan oikeana työkokemuksena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tutulta. Toisaalta, itse olen onnistunut kadottamaan häpeäni jonnekin. Varmaan se kun TV-esiintyminen aiheesta sattui kohdalle niin en enää tunne häpeää työttömyydestäni. Kysyttäessä kerron aika suoraan, miten haastavaa työllistyminen kohdallani on ollut. Yleensä saan niin tyrmistyneitä katseita kohdalleni, että näyttävät epäilevän minun sepittävän tarinoita lämpimikseni.

      Itsellänikin tuo maaginen ikäraja on todella lähellä. Toisaalta, sillä ei sinänsä ole merkitystä, sillä olenhan ollut epähaluttu jo 25 vuotiaasta lähtien.

      Minullakin tuo homma tyssää joko kokemuksen puutteeseen tai sitten siihen, että olen rehellinen. Minua on monesti kannustettu kääntämään puutteeni vahvuuksiksi, mutten ole päässyt yli siitä, että se on valehtelua. Kaikenlainen brändäys ja itsensä tuotteistaminen etoo minua. Olen kova tekemään töitä ja siitä on edellisen esimiehen sana vahvistamassa tämän lausumani todeksi. En vain valitettavasti kuulu sellaiseen ihmiskategoriaan, että äänekkäästi olen näkyvillä, jotta jään kaikkien mieleen vaan oikeasti teen nekin työt, joita nämä itseään mainostavat tyhjänpuhujat väittävät tehneensä.

      Minunlaiselleni vain ei tänä päivänä ole kysyntää. Ehkä minunkin pitäisi vain muuttua kiiltokuvapojuksi ja päivät pitkä huudella kaikkea mitä olen saanut aikaiseksi (mielikuvituksessani) ja oitis minusta kilpailtaisiin työnantajien kesken.

      Poista
    2. Niin tuttu tunne tuo häpeä. Itse välttelen kaikkien tuttujen ja sukulaistenkin tapaamista joiden kanssa työt voisivat tulla puheeksi. Tämä on todellakin alkanut rajoittaa jo elämää ja kaupassakin pyrin välttelemään etten kohtaisi ketään joka asiasta voisi kysyä.

      Jos joskus työhaastatteluun pääsisikin niin pelkään kuollakseni tilannetta että kysytään mitä olet viime vuodet tehnyt. Miksi minun pitäisi edes selitellä mitä olen tehnyt tai ollut tekemättä? Kysytäänkö työpaikanvaihtajalta tai lyhyempään työttömänä olleelta esim. mitä teit viime viikolla/viikonloppuna? Mitä teet vapaapäivinä? Olitko paljon sairaslomalla töissä ollessasi? Monestiko myöhästyit töistä?

      En myös osaa lainkaan kehua itseäni. Uskon olevani ihan tavallisen ahkera työntekijä, työt teen eikä mikään jää taatusti tekemättä. Pyrin myös aina opettelemaan uutta. Mutta uskoakseni suurin osa työntekijöistä ja työhakijoista on tällaisia. Yritä siinä sitten vastata miksi juuri minut pitäisi palkata kun tosiasiassa voisi vaikka heittää arpaa kuka 10 haastatellusta saa paikan. Ja useinhan sen saa juurikin se jolla on tuttuja jo töissä samassa paikassa, sukulainen työhönottajan kalakaveri tai vaikkapa äiti lähtöisin samalta kylältä. Ymmärrän kyllä että juttukin luistaa paremmin sellaisten kesken joilla on edes jotain vaikkakin kaukaista yhteistä. Itse olen aina kiinnostuneempi itse töistä, mitä kuuluu työnkuvaan, työajat yms. Ja tämä siksi että minulla kuten jokaisella on omat vahvuuteni ja heikkouteni ja haluan ylipäätänsä kuulla mahdollisimman tarkasti asiat jo etukäteen.

      Poista
    3. Nämä tällaiset ääliömäiset kysymykset viime vuosien tekemisistä johtuvat monesti siitä, että työhaastattelija on ollut lähes koko ikänsä työelämässä eikä hänellä ole minkäänlaista kosketuspintaa nykyaikaiseen työttömyyteen ja työttömän elämään. Joskus vielä 80-luvulla lähes täystyöllisyyden vallitessa olisi helpommin ymmärtänyt tuonkaltaiset kysymykset. Nykyisin ei ole mitenkään epätavallista, että työttömyys pitkittyy jopa vuosien mittaiseksi vaikka kuinka yrittäisi parhaansa työllistymisensä eteen. Ja kun se työttömyys pitkittyy, siitä itsessään tulee jo este työllistymiselle, koska maassamme on niin kielteiset asenteet työttömyyttä ja työttömiä kohtaan. Eli vastaukseksi ei riitä kertoa rehellisesti olleensa työtön työnhakija.

      Poista
    4. Työhaastatteluissa voi odottaa tänä päivänä kuulevansa mitä ihmeellisimpiä kysymyksiä. Itse ainakin vastaan työttömyyttäni koskeviin kyselyihin, että olen hakenut tuhansia työpaikkoja. Metodeista ainoastaan kidnappaus&kiristäminen ja uhkailu on käyttämättä. Verkostoitunut olen ja telkkarissa olen käynyt marisemassa, ettei töitä ole, joten kai parilla miljoonalla katsojalla on tieto työttömyydestäni? Tuo nyt on jo puhdasta keljuilua, mutten enää oikein jaksa välittää käydä kerta toisensa jälkeen sitä tanssia lävitse ja tulla lopulta hylätyksi.

      Sitä joutuu kasvattamaan sisimpänsä ympärille suojamuureja ja olla piittaamatta siitä, ettei töitä ole ja että mitä jotkut saattaisivat siitä ajatella. Ihmiset kiinnostavat minua yhä vain vähemmin. Jos en olisi allerginen eläimille niin helposti minusta saattaisi tulla syrjäisen mökin hullu koiratyyppi...

      Itse olin ensimmäiset viisi vuotta intoa täynnä ja yritin omatoimisesti opiskella alaani lisää ja sitten lopulta lannistuin. Nyt en juuri jaksa tutkia muita asioita kuin niitä, jotka kiinnostavat oikeasti. Kun tähänastisestakaan osaamisesta kukaan ei ole valmis maksamaan mitään, niin antaa olla ja annetaan ammattitaidon ja sosiaalisten taitojen taantua ihan rauhassa.

      Valitettavan monelta tuntuu katoavan kosketus reaalimaailmaan kun on onnistunut kerran saamaan jalan sen kuuluisan oven väliin. Jopa ystäväni, köyhyydestä lähtöisin oleva, köyhyydessä opiskellut on täysin unohtanut sen elämän haasteet ja saattaa helposti polttaa 1500€ jonnekin Levin viikonloppuun hummausreissulle, pikkurahoja kun ovat hänelle...

      Omaehtoista opiskelua ei työnantajien silmissä voida katsoa millään tavalla aktiivisuudeksi, ellet ole onnistunut luomaan jotain kouriintuntuvaa, esim rakentanut talon tms. Monet työnantajat eivät myöskään käsitä, miten vaikeata työttömänä on opiskella. Jos opiskelet liikaa opintoviikkoja, muutut KELA:n opintotuen piiriin ja jos olet opintotukikuukautesi käyttänyt niin et saa mistään mitään rahaa. jne.

      Poista
    5. Ihmiset ovat aina kiinnostaneet minua vähän ja viihdyn todella hyvin yksin. Nykyisin kiinnostavat vielä vähemmän. Kaipaan kuitenkin työkavereita ja se riittäisi minulle sosiaaliseksi elämäksi. En juurikaan halua kutsua ketään käymään, varsinkaan nyt pitkäaikaistyöttömänä kun päivät seuraavat toisiaan samanlaisina ja välillä on jopa vaikeaa muistaa mitä olen tehnyt milloinkin. Onko jostakin asiasta tai tapahtumasta kuukausia vai vuosi? Minä kesänä tapahtui mitäkin?

      Nykyisin olen jo täysin lannistunut enkä oikeastaan ole edes aikoihin hakenut töitä. Haluaisin töihin vaikka ihan vaan varastolle mutta en näe mitään syytä kouluttautua siihen hommaan vuottakaan. Tai vaikka johonkin liukuhihnahommaan tehtaaseen. Palkan pienuuskaan ei haittaisi ja osa-aikainen työkin sopisi. Aina se palkka parempi olisi kuin kelan työmarkkinatuki. Tutun tutut saavat näitä paikkoja ihan vaan suhteilla. Yksikin oli ollut yli viisi vuotta muissa hommissa ja sitten kun sai taas varastomiehenpaikan niin sanoi että järjestelmät oli jo muuttuneet ja piti opetella uudestaan. Eli kaikenlaiset taidot saattavat vanheta jo muutamassa vuodessa.

      Enkä jaksa kuunnella parempituloisten suunnitelmia. Missä ollaan oltu milloinkin ja minkälainen kännykkä on nyt hankintalistalla. Huvittavinta on että suurinta osaa noista asioista en halua. En uutta kännykkää, autoa enkä Thaimaan matkaa. Haluaisin vaan olla rauhassa ja ettei jatkuvasti tarvitsisi selitellä tekemisiään ja olla ikäänkuin suurennuslasin alla työkkärin suhteen. Se on uskomattoman stressaava minun luonteenlaadullani.

      Poista
    6. Mielestäni todella pitkään työttömänä olleita pitkäaikaistyöttömiä voitaisiin alkaa armahtamaan jonkinlaiselle työttömyyseläkkeelle, jonka suuruus (tai pienuus) olisi saman verran kuin työmarkkinatuki. Ei ole inhimillistä roikuttaa näitä ihmisiä eläkeikään saakka TE-toimistojen kiusattavana oikeaan palkkatyöhön työllistymisen kannalta hyödyttömissä aktivointitoimenpiteissä, jotka yleensä ovat palkatonta työtä.

      Poista
    7. Ihmisten kanssa tekemisissä oleminen useimmiten sisältää paljon tiedustelua ja skannausta siitä minkälainen olet. Usein kaipaa niitä hiekkalaatikkoaikoja, jolloin vain pystyi liittymään toisen touhuihin ja kommunikointi liittyi käsillä olevaan tehtävään.

      Olen samoilla linjoilla. Aivan selvästi maamme ei moniakaan pysty/kykene/halua työllistää niin nämä voitaisiin vapauttaa roikkumasta löysästä hirrestään. On mielestäni puhdasta v...uilua se, että työttömänä on yli puoli miljoonaa ihmistä ja median otsikot huutavat punaisena osaajapulaa ja tarvetta tuoda tekijöitä ulkomailta. Tämä antaa selvän viestin yhteiskunnan taholta, että vaikka kaikki olisivat tehneet asiat oikein ja kouluttautuneet niin pelkkä tippuminen työttömäksi saa heidät toisen luokan kansalaisiksi ja kelpaamattomaksi uudelleenkoulutukseen.

      Poista
    8. Jos olisi oikeasti työvoimapula niin yritykset palkkaisivat jopa ilman tarvittavaa koulutusta ja kouluttaisivat itse. Täälläkinpäin mm. metallialan yritykset vienosti kertoilevat miten voisi nytkin palkata pari kaveria töihin mutta pitäisi olla semmoinen joka jo osaa hommat. Vähän epäilen jotta jos olen ollut yrityksessä x hitsaajana 5 vuotta niin tämä ei yrityksen y mielestä ole vielä ole tarpeeksi vaan pitää osata juurikin ne yrityksen y hommat eli tervetuloa jonkinlaiseen harjoitteluun.

      Poista
  3. "Jo nyt lyhytkin työttömyysjakso leimaa nuoren ja ei enää niin nuoren työnhakijan."

    Leimaa jos ei ole suhteita. Suhteilla pääset pitemmänkin työttömyyden jälkeen töihin, työhaastattelu on vain sellainen mukava pakollinen jutustelu.

    Ennenvanhaan eli vielä noin 5-10 vuotta sitten esim. kunta työllisti jos työttömyys alkoi pitkittyä. Jo vuoden työttömyyden jälkeen saattoi päästä oikeisiin palkalliseen töihin puoleksi vuodeksi. Näin ei muodostunut vuosien aukkoja cv:hin. Kateellisena kuuntelin vanhempien pätkätyöläisten/pätkätyöttömien juttuja miten ollaan oltu milloin minkäkinlaisina avustajina tms. Palkkatukea pitäisi maksaa enemmän ja elvyttää tätä käytäntöä. Oikea työtodistus on kuitenkin aina arvokkaampi kuin työkokeilusta tai kuntouttavasta saatava todistus. Lisäksi tunnen ainakin kaksi joka tätä kautta ns. löysi alansa ja suoritti ammattitutkinnon ja molemmat ovat olleet jo pitkään töissä ja viimein toinenkin sai vakipaikan. Eli kerryttivät ammattiin kuuluvaa tietämystään jolloin näytötkin pystyi suorittamaan osin jo palkkatuetun työn aikana.

    Toinen mahdollisuus olisi että kunnalla olisi erilaisia tuntityö-paikkoja työttömille. Saisi siis ihan palkkaa vaikka 20h/kuukaudessa ja työtodistuksen jossa ei tarvitsisi lukea osa-aikaisuudesta mitään. Näin olisi tuo työttömyysjaksojen kirous purettu. Tästä toki saattaisi tulla ongelmia kaikenlaisten tukien viivästymisien kannalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näillä kuntouttavilla työtoiminnoilla ja palkattomilla työkokeiluilla ei kyllä ole mitään painoarvoa oikeilla avoimilla työmarkkinoilla, eikä niitä voi edes mitenkään järkevästi ja omaa etua ajatellen mainita ansioluettelossa. Jokainenhan nyt ymmärtää mitä työnantajat ajattelevat työnhakijasta jos ansioluettelossa on viimeisin maininta tyyliin: ”kuusi kuukautta kuntouttavassa työtoiminnassa pitkäaikaistyöttömien puuhastelupajalla, työtehtävinä linnunpönttöjen rakentaminen ja kahvin keittäminen”. Työkokeiluissa sitten on vikana se, etteivät ne ole oikeita vakavasti otettavia palkallisia työsuhteita, joita työnantajat poikkeuksetta vaativat työnhakijalla olevan.

      Poista
    2. Olen törmännyt jopa sellaiseen ilmiöön, että työvoimakoulutukseen kuuluvaa työharjoittelua ei kuulemma olisi saanut laittaa työkokemuksen puolelle. Toisaalta ymmärrän, että harjoittelu on harjoittelua, mutta sitten taas kun on kyse aikuisten opinnoista ja siitä, että noissa harjoitteluissa tehdään samaa työtä palkkaa nauttivien rinnalla.

      Poista
    3. Kokemuksieni mukaan nykyiset työvoimakoulutukset sisältävät lähes koko koulutuksen mittaisen palkattoman harjoitteluputken. Opetusta itse oppilaitoksen puolesta on minimaalisesti ja opetus onkin ulkoistettu näihin harjoittelupaikkoihin, jotka voivat olla mitä sattuu ja on aivan siitä harjoittelupaikan työnantajasta ja työntekijöistä kiinni pääseekö harjoittelija oppimaan ja kehittymään opiskeltavaan ammattiin.

      Lisäksi tuntuu, että työnantajat suhtautuvat näihin aikuistenkin täyttä, mutta palkatonta työtä sisältäneisiin harjoitteluihin kuin ne olisivat olleet joitakin peruskoulun yläasteen opintoihin sisältyvään työelämään tutustumiseen (TET) verrattavissa olevia pelleilyjä. Itsekin suoritin aikoinani TET-jaksoni eräässä videopeliluolassa, jossa lähinnä hörpin limukkaa ja pelasin pelejä.

      Ainoa ”lääke” työttömyyteen vaikuttaa siltikin olevan tämä palkattoman työn teettäminen karenssin uhalla vaikka työnantajapuolelta on tullut hyvin selkeä viesti, ettei näitä harjoitteluita hyväksytä oikeaksi työkokemukseksi, jolla työnhakija voisi kilpailla vähistä työpaikoista.

      Kuitenkin työnantajille aina kelpaa se palkaton työvoima. Viimeisimmän ammattini opinnoissa tein yhdelle työnantajalle jopa neljä kuukautta palkatta töitä ja varmaan olisin saanut tehdä niitä vaikka koko opintojeni ajan, mutta kun aloin kyselemään palkan perään ei työtä mukamas sitten ollutkaan tehtäväksi. Tuollaiset kuukausien ”harjoittelut” eivät enää ole mitään asiallista työssäoppimista vaan aivan täyttä hyväksikäyttämistä. Kun harjoittelija alkaa osaamaan työtehtävänsä vaikka unissaan ja tekee yritykselle tuottavaa työtä, kuuluisi silloin hänelle maksaa palkkaa.

      Poista
    4. Tuttava suoritti myynnin ammattitutkinnon omaehtoisena koulutuksena. Kesti n. puolitoista vuotta ja koulujen loma-ajat oli myös hänellä lomaa. Opintoihin kuului muistaakseni vähintään puoli vuotta työharjoittelua. Parissakin paikassa teki eri jaksot. Eli ainakin puolet ajasta ilmaistöitä. Tätä ennen oli jo ollut työkokeilussa kaupassa ja ihan tavallisesta jo vuosia töissä olleesta henkilöstä oli kyse. Taitaapa olla taas työttömänä ja uusi myyntikoulutuskin on alueella alkanut.

      Tällaiset "koulutukset" pitäisi järjestää jonkun muun toimesta kuin yhteiskunnan. Esim. oppisopimuksella tai yritys kouluttakoon itse. Ei voida vuodesta toiseen järjestää näitä pilipalikoulutuksia jotka vain tarjoavat ilmaistyövoimaa yrityksille.

      Toisaalta taas toinen tuttu opiskeli yliopistossa ammatin ja hänellä oli työharjoittelua yli viiden vuoden aikana huimat 4 kk. Eli hyllyttämistä pitää opiskella töitä tekemällä kuukausikaupalla ja toisaalta vaativimpiin töihin pääsee muutaman kuukauden harjoittelulla. Alakin oli vielä tällä yliopiston käyneellä sellainen ettei taatusti korvannut ketään kun toinen oli kokoajan paikanpäällä katsomassa miten sujuu.

      Poista
    5. Olen jossakin blogikirjoituksessani tainnutkin marista noista työvoimakoulutuksista. Yksi oli sellainen, jossa haettiin tekijää keskustelufoorumin moderaattoriksi ja siinä oli koulutusta muistaakseni 17 päivää ja työssäoppimista 103 pv. Joten aika hurjaksi ovat nuo ilmaistyösuhteet menneet ja muihin koulutuksiin ei oikein tahdo enää työttömänä päästä.

      Itse opiskelen nyt omaehtoisesti isännöitsijäksi monimuotoisesti aikuislinjalla. Tähänkin 1v 4kk kestävään koulutukseen kuuluu 4kk työharjoittelu. Itse jätän harjoittelupaikan etsimisen viimeiselle mahdolliselle hetkelle ja etsin palkkatyötä niin pitkään kuin pystyn. Olen jo kahdessa koulutuksessa käynyt tuon 4kk ilmaistyötä, ilman että työllistymismahdollisuuteni parantuivat ja pikemminkin työhaastatteluissa on mainittu, ettei noita katsota työkokemukseksi kun ovat olleet koulutukseen liittyvää harjoittelua. Itse harjoitteluissa kuitenkin tein itsenäisesti töitä ilman valvontaa, joten en katso tuon olleen kovin kummoista harjoittelua vaan ihan puhdasta palkatonta työtä.

      Voisi olla hyvä juttu jos koulumaailma irtoaisi kunnallisesta/valtiollisesta holhouksesta ja siirtyisi oppisopimustyylisesti yritysten harteille. Näin saataisin täsmäosaajia kulloinkin vallitsevaan tarpeeseen ja työnantajien olisi tarpeetonta ulista siitä, miten ei maassamme ole yhtään osaajia niiden puolen miljoonan työttömän joukossa, jotka ovat itse ahneuksissaan sinne kortistoon hylänneet.

      Poista
    6. https://tuloksetontaopiskelua.wordpress.com/2017/07/14/tyoton-ei-kelpaa/

      Poista
    7. Minäkin varmaan joudun opiskelemaan itselleni jo neljännen ammatin vaikka siihen touhuun ei olisi näin lähemmäs nelikymppisenä enää kovin suurta motivaatiota, koska kukapa työnantaja palkkaisi vastavalmistuneen keski-ikäisen, jolla ei ole alalta päivääkään oikeaa palkallista työkokemusta. Lisäksi lähes kaikkiin opintoihin nykyisin kuuluu se palkattoman työn jakso, joka ei todellakaan houkuttele, koska olen elämäni aikana tehnyt palkatonta työtä jo riittämiin.

      Viimeksi TE-toimiston puhelinhaastattelussa virkailija ehdotteli minulle lähihoitajan opintoja, mutta totesi samaan hengenvetoon, että jopa lähihoitajiakin on nykyisin paljon työttömänä. Mielestäni muutenkin lähihoitaja on kutsumusammatti, johon ei kuulu ryhtyä jos ei ole siinä koko sydämellään mukana. Tämä nykyinen kaikkien työttömien patistelu lähihoitajiksi alkoi minua sen verran ärsyttämään, että mieleni teki laukoa virkailijalle aivan pokkana, että en niin siitä lähihoitamisesta perusta, mutta olisiko tarjolla jonkinlaista kaukohoitajan hommaa, jota voisi tehdä etätyönä kotoa käsin tietokoneella? No leikki leikkinä, mutta kyllä se kuitenkin totuus on, ettei kukaan tahtoisi itselleen vaikkapa sinne vanhainkotiin vanhoille päivilleen sellaista hoitajaa, jota ei voisi se työ vähempää kiinnostaa. Tottakai arvostan kyseistä ammattia, mutta se vaan ei ole se minun juttuni.

      Muutenkin työttömän opiskelu on äärimmäisen hankalaa ja en mitenkään pärjäisi perinteisellä opintotuella asumistukineen, koska minulla on lainojen lyhennyksiä ja jo nyt työmarkkinatuen kanssa tekee todella tiukkaa. Sitäkään opintotukea ei makseta loputtomiin jos ne opintotukikuukaudet on jo poltettu aikaisemmissa opinnoissa. Toki työttömyysturvallakin joissakin tapauksissa sallitaan opiskelu, mutta se on sitten aivan TE-toimiston mielivallasta kiinni.

      Työvoimakoulutukset ovat vielä oma lukunsa ja ne tuntuvat nykyisin olevan toimintaa, jolla työllistetään vain koulutuskeskuksien henkilökuntaa ja ohjataan työnantajille palkatonta työvoimaa.

      Poista
  4. Tuossa ilmaistyössä piilee sekin ongelma jos cv on niitä täynnä ja mikään ei ole johtanut palkalliseen työsuhteeseen niin työnantaja saattaa ajatella että työtekijässä on jotain vikaa eikä systeemisssä. Vaikka olisi kuinka hyvä, ahkera, tunnollinen ja osaava työntekijä. Voisi todellakin päästä osan tai vaikka koko porukan pois löysästä hirrestä jollekin perustulon kaltaiselle järjestelylle. Ja tuon ilmaistyöhön käytetyn ajan voisi silloin käyttää vaikka johonkiin oikeaan vapaaehtoistyöhön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmaistyöthän eivät juuri ikinä johda palkalliseen työhön, koska työnantajalla on aina mahdollisuus saada uusi palkaton orja entisen tilalle. Työnantaja ei saata ajatella vaan nimenomaan ajattelee, että työntekijässä on se vika. Ei työnantajilla ole edes halua nähdä vikaa systeemissä, koska se on tällä hetkellä heille niin edullinen keino saada loputtomiin palkatonta työvoimaa.

      Keskustelin vasta erään neljäkymmentävuotisen työuran tehneen eläkeläisen kanssa ja hän kertoi, että hänen nuoruudessaan töitä sai heti lähes mistä tahansa, kunhan vain meni työnantajalta niitä kysymään. Palkka alkoi juoksemaan heti ensimmäisestä työpäivästä lähtien vaikka työnantaja olisikin joutunut hiukan opettamaan työtehtäviä, mutta mistään palkattomista harjoitteluista ei ollut tietoakaan.

      Eli kyllä nämä jo nyt eläköityneet ikäpolvet ovat melkoisessa ”amerikassa” saaneet elää ne parhaimmat nuoruusvuotensa ja rakentaa sitä elämäänsä yltäkylläisyydessä. Tietenkään moni tuohon ikäluokkaan kuuluva ei sitä myönnä ja huuteleekin hanakasti isolta eläkkeeltään meille ”laiskalle pullamössösukupolvelle”.

      Poista
    2. Jep, eläköityneet ikäpolvet ovat saaneet nauttia huimasta nousukaudesta, jolloin paikallisen kantapubin vakioasiakaskin kelpasi.

      Tämän päivän tehokkuusvaatimuksilla ei varmaan pitkään työskentelisi 80-lukulainen...

      Poista
    3. Noista tehokkuusvaatimuksista tulikin mieleeni eräs huvittava tapaus, kun työskentelin aikaisemmin arkistointitehtävissä ja niissä sitten välillä näki aika vanhojakin asiakirjoja. Erääseen muistaakseni 30-luvulta peräisin olevaan dokumenttiin oli sen aikainen lääkäri-ihminen kirjannut omia tuntojaan, ja ulisi niissä kuinka tämä sen aikainen nykyaika ja työelämä on hänen mielestään niin kiireellistä. Mitähän kyseinen kaveri olisi tuumaillut jos olisi aikakoneella päässyt kurkkaamaan vuoden 2017 meininkejä?

      Poista
    4. Tämä samainen eläkeläinen oli kuulemma myös nuorempana katsellut televisiosta venäläisiä leipäjonoja naureskellen ja ajatellut, ettei meillä Suomessa onneksi tule koskaan tuolla tavalla käymään...

      Poista
    5. Veikkaan, että ihmisen tehokkuus on saavuttanut huippunsa, sillä:

      1. Nyt jo väki turvautuu piristeisiin&lääkkeisiin pärjätäkseen koulussa ja työelämässä

      2. Tehokkuuskonsultit ovat meille jo vuosia opettaneet, että 80% riittää eikä töitä/opintoja ole tarkoituskaan tehdä täydellisesti vaikka pystyisikin.

      Näiden seurauksena opinnot suoritetaan yhä useammin etänä, jolloin et käytännössä opi juuro mitään sillä et saa asiantuntijalta vastauksia kysymyksiisi ja pahimmassa tapauksessa netistä löydetty tieto on täysin väärä kun kukaan ei ole valvomassa sitä, mitä lähteitä käytät. Tämä esimerkki on otettu elävästä elämästä sairaanhoitajaopiskelijan suusta.

      Poista
    6. Tuo on aivan totta. Itsellänikin oli viimeisimmän ammattini työvoimakoulutuksessa näitä ”etäpäiviä”, jolloin opettajat olivat antaneet kotiläksyjä siihen opiskeltavan ammatin työtehtäviin liittyen (joihin ei ikinä saanut mitään palautetta) ja niihin piti itse netistä kaivaa vastaukset. Jouduin sitten jopa vielä valmistumiseni jälkeen olemaan opettajaani yhteydessä, koska en ollut saanut koulutukseni aikana selvää menettelytapaa erääseen työvaiheeseen liittyen.

      Pitäisi olla aivan itsestäänselvyys, että koulutuksessa tällaiset ammattiin liittyvät asiat opetettaisiin kädestä pitäen oppilaalle. Ja kuinka suuri häpeä on sitten tälle opettajallekin, että entiset oppilaat soittelevat valmistumisen jälkeen asioista, jotka olisi pitänyt oppia jo sen koulutuksen aikana opettajilta. Ymmärrän kuitenkin, ettei tämä ole niiden sinällään aivan ammattitaitoistenkin opettajien vika, vaan se opetus nyt on vain siinä rahan ahneudessa päätetty ylemmältä taholta ulkoistaa niihin palkattomiin harjoittelupaikkoihin.

      Poista
    7. Parhaimmillaan opiskelu on opettajan ja oppilaan välistä vuoropuhelua, jossa oppilas pääsee kysymään ja kyseenalaistamaan opit ja saamaan riittävät perusteet ymmärtämiselle, että miksi niin kuuluu tehdä, miten opettaja sen neuvoo. Valitettavasti opetussuunnitelmien tehostaminen jättää opiskelijan nykyään yksin, eikä hän saa juuta eikä jaata sen suhteen toimiiko oikein vai väärin ja mikä pahinta, ei saa minkäänlaista varmennusta asiasta. Miten ihmeessä ammatillinen varmuus voi karttua kun ei palautetta tule?

      Poista
    8. Teemu puristi hampaat irvessä Nissaninsa rattia. Aamulla oli tullut vaimollekin sanottua pahasti. Väsytti ja vitutti. Uniapnea sen teki. Pitäisi illalla pyytää anteeksi ja halata. Oravatkin olivat hylänneet miehen. Kai ne siellä metsässä sitten ovat onnellisempia, Teemu ajatteli ja vaihtoi liikennevalojen jälkeen vaihdetta. Välillä tuntui, että jospa ajaisi päin punaisia tai jopa ihan rekkaan pahki? Vaimo siitä kyllä taas suuttuisi.

      Puhelimen lokitiedoissa luki isän yrittäneen soittaa. Teemu painoi puhelimensa punaista, sama härkiä ärsyttävä väri näkyi liikennevaloissa. Nissan sai myös kaasuansa. :)

      Poista
    9. Älä tosiaan suutu noista huumorinovellihommista ja laitetaan nytten yksi Bond-runoki tänne:

      "Mulla on lupa tappaa
      ja aijon iskiä monta
      akkaa ja panna niitä
      eestä ja takkaa, sano
      James Bond, ku
      Ryssiin lähti" :)

      Poista
    10. Ja jos alat mökötteleen, nii lue ekana ees tää, että:

      Jos minä sinulle suutun,
      niin minä mustaksi muutun

      Ja se oli sun vika,
      senkin sika

      Se oli sun syy,
      senkin kyy

      :)

      Poista
  5. Eipä tästä taida olla kuin kymmenisen vuotta kun tuttu kertoi että hänellä on työkaverina tehdastyössä daami joka välillä ottaa kuppia vähän liikaa. Eräänä aamuna oli sitten tullut töihin sellaisessa kunnossa että esimiehen oli itse kyydittävä daami takaisin kotiinsa. Eikä ollut ensimmäinen kerta kun maistissa töihin tuli. Ei tullut potkuja eikä kuntouttavaakaan määrätty vaikka elämänhallinta oli mitä oli. Tapauksesta oltiin työpaikalla ihan hyshys. Ja mitä kaikkea muuta hän kertoikaan, kännykkää käytetään surutta työaikana omien asioiden hoitoon samoin nettiä. Esimies kyllä yrittää puuttua mutta mitään ei tapahdu ennen kuin monta puhuttelua myöhemmin. Tälläkin daamilla määräaikaista työsopimusta jatkettiin aina mutta varsinaiseksi vakituiseksi hän ei ilmeisesti ongelmansa vuoksi päässyt.

    Toinen kertomus oli 90-luvulta. Eräs naishenkilö tuli kesätöihin. Työaika olisi loppunut aina kello xx mutta sattumoisin samoihin aikoihin alkoi jokin saippuadraama tms. televisiossa. Eli hänen olisi päästävä lähtemään aina hivenen aikaisemmin jotta ehti kotiinsa sitä seuraamaan. Ja näin myös tapahtui. Ei siis irtisanomista. Huvittaa miten tänäpäivänä kävisi jos sanoisin työnantajalle jotta kaunareita on päästävä seuraamaan ajoissa tai ei hyvä heilu.

    Olisi mukava kuulla ennemmänkin mitä esim. 70- tai 80-luvulla työpaikoissa oli meininki ja verrata sitä nykyisen "pullamössö-sukupolven" työhön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämähän oli sitä kun työelämä limittyi sujuvasti vapaa-ajan kanssa... Aika nopeasti tulisi kenkää tänä päivänä. Nokian markapuhelimien kokoonpanossakin piti wc-käynnit ajoittaa 12min taukojen yhteyteen, kuten myös tupakkatauot... Vanhemmalta polvelta kuullut miten tupakilla juostiin kerran tunnissa ja toisinaan sinne jäätiin niin pitkäksi aikaa, että tuli uusi tupakkitauko...

      Voisi olla nykyisessä työtahdissa opettelemista jos 70-/80-lukulainen hyppäisi nykytöihin

      Poista
    2. Poltatko Teme itse tupakkaa ja jos poltat, niin mitä merkkiä? Itselläni on palanut Marlboroa ja Camelia punaisina äkäisimpinä versioina. Laitit ja menttoolit ovat akkojen hommia! :)

      En kyllä muuten tupruttele, kuin vain viihteellä ollessani ja selvinpäin tulee paha olo siitä tupakasta.
      Isäni on polttanut yli 40 vuotta ja lääkäri sanoi hänelle keuhkokuvauksien suhteen, että ne hengityselimet ovat aivan tervaiset ja mustat. Myös isoisäni poltteli saatanasti ja kertoi, että esim. 60-luvulla oli toimistotöissä ihan normaalia se tupakointi sisällä. Vielä ysärillähän sai kans poltella baareissa ja oli ihan tuhkakupitkin baaritiskeillä.

      Viihteellä on taas tullut oltua ja sekoiltua todella pahasti ja nyt kyllä tulee jälleen pitkä nenänvalkaisukausi. Harkitsen aivan täysin alkoholitonta elämää, koska nämä krapulat näin lähemmäs 40-vuotiaana ovat aivan eläimellisiä. Kyllähän ne pääkivut ja oksentelut kestää, mutta ne kamalat unettomuudet ja paniikkikohtaukset morkkiksineen ovat sellaista, jota ei vaan kykene sulattamaan. Ja menee tosiaan viikkokin nykyisin yhden viikonlopun rallien jälkeen toipuessa. Parikymppisenä sitä pärjäsi, kun aamulla vähän tukkaa kampasi ja mehua joi. Silloin ei tietenkään samalla tavalla tullut kipoteltua ja nyt näin vanhempana on sekin toleranssi noussut ja six-päkin sijaan menee rommicolia ja viskejä.

      Pitäisi sinusta ottaa mallia ja raitistua ja jättää ne viinahommat. Kyllä se elämä selvinpäin on paljon mukavempaa. En nyt siis tarkoita, että sinulla olisi mitään juomaongelmaa ollutkaan, mutta alkoholistin lapsena tiedät vähän liiankin hyvin sen touhun, ja mihin se juominen voi pahimmillaan johtaa.

      Poista
  6. Muistan miten eräässä entisessä työpaikassani (tehdas) vanhat jäärät mustelivat haikeina "vanhoja hyviä aikoja", joka perjantai viimeistään puoliltapäivin järjestettiin lakko/työnseisaus/ulosmarssi milloin milläkin verukkeella, että päästiin hyvissä ajoin viikonlopun viettoon. No, nyt on koko firma myyty ulkomaiselle kilpailijalle, ja surutta tulee ulkomaiselta omistajalta kalossia ahteriin niille joille ei työ maistu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samanlaisia tarinoita muistan kuulleeni kesätöissä sellutehtaassa. Siellä vanhat parrat kertoivat, ettei siitä niin kauaa ole kun automaatiomestari tuli verstaalle niin asentajat nousivat seisomaan työpöytänsä viereen, kuten armeijassa konsanaan. Tiukan kurin vastapainona kyllä keksivät ties mitä konnuuksia, että pääsivät ajoissa viikonlopun viettoon. Toisaalta, mestarit suunnittelivat toimintaansa aina viiden vuoden aikajänteellä, toisin kuin nykyisin kun 3 kk alkaa olla pitkä aika katsoa tulevaisuuteen

      Poista
  7. Sukulainen meni noin vuonna -95 kolmivuorotyöhön tehtaaseen ja silloin yhdellä linjalla oli aina vuorossaan kuusi työntekijää. Kun jäi pois vajaat parikymmentä vuotta myöhemmin niin pärjäsivät kolmestaan ja kahdellakin työntekijällä yritettiin mutta ei helkkari soikoon työntekijät vielä venyneet. Liekö nyt jo onnistuneet?

    Kysyin myös oliko heillä työkokeilijoita. Yhden muisti olleen työeläkeyhtiön kautta ja silloin nimenomaan painotettiin että mitään ei saa vaatia vaan kokeilija tekee jos jaksaa. Kyseessä oli siis terveydellinen rajoite. Kaikki muut tulivat suoraan palkallisena joko suhteillaan tai onnenkantamoisten kautta töihin. Ja jos ei henkilö pärjännyt niin usein hänet vielä siirrettiin toiselle pisteelle tai kolmannellekin jos niistä löytyisi jokin homma. Kaikki siis palkallisena. Kyseessä suuri suomalainen firma jolla toimintaa monella paikkakunnalla. Alan koulutusta ei myöskään vaadittu, yritys saattoi kyllä kouluttaa alan ammattiin vaikka olisit jo 5-10 vuotta ollut töissä. Useat kouluttautuivatkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hurjasti on tehostettu... Kuulostaa aivan siltä vitsin hevoselta, joka ehti kuolla juuri ennenkuin oppi olemaan syömättä... :D

      Ei taideta tänä päivänä paljoa kierrättää eri tehtävissä vaan surutta heitetään pihalle. Sama oli tilanne kun vaimon töiden perässä muutettiin Seinäjoelle niin kysyin esimieheltäni, voisinko tehdä töitäni tai jotain töitä Vaasan konttorilta käsin. Ei onnistunut. Sillä hetkellä oli Tampereelta väkeä tehneet Turun töitä jo 1,5 vuotta ja Kiinan Schenzenistäkin melkein vuoden...Ehkä naamani ei miellyttänyt pomoa...

      Poista
    2. Osa tästä tehostamisesta johtuu toki koneista ja onhan työ tavallaan sitten helpottunut ainakin fyysisesti. Olisi vain kiinnostavaa nähdä jotain lukuja tuottavuudesta. Paljonko tuottavuus on parantunut ja paljonko enemmän ovat pystyneet jakamaan osinkoja. Miten paljon koneet tekevät töitä jne.

      Ikävää ettei etätyö onnistunut tuossa työpaikassa. Pystyykö muuten isännöintiä hoitamaan osittain etänä?

      Poista
  8. Asunto-osakeyhtiölain mukaan riittää, että isännöitsijä asuu EU-maassa, joten lain puolesta pitäisi onnistua, se onkin sitten eri asia mitä firmat asiasta ajattelevat. Useimmiten yhtiökokoukset pidetään kyseisen yhtiön pommisuojassa tms. joten sitä ei periaatteessa etänä voi hoitaa. Ehkä tulevaisuus tuo tullessaan sen, että voisi skype-yhteydellä olla kokouksessa ja itse asustaa vaikka jossain lapissa.

    VastaaPoista