maanantai 31. lokakuuta 2016

Autovero


Iltasanomissa ja monessa muussakin lähteessä on viime aikoina uutisoitu autoveron ja vuosittain maksettavan ajoneuvoveron poistosta. Samassa yhteydessä on ollut puhetta työpaikan ja kodin välisestä liikkumisesta mahdollisesti verotuksessa vähennettävistä työmatkakuluista sekä työajosta saatavista kilometrikorvauksista.

On todella mielenkiintoinen yhtälö, jos tuo enimmillään 7000€:n verovähennys työmatkakuluista poistetaan. Karkeasti arvioituna tuo 7000€:n raja menee rikki jos työpaikka sijaitsee 50-60 km:n päässä.

Samaan aikaan hallitus kuitenkin on suurentanut työnhakijan työssäkäyntialuetta 80 km:n tai ajallisesti kolmeen tuntiin päivässä. Väkisinkin ajattelen tämän olevan osa suurempaa suunnitelmaa, jossa pyritään haja-asutusalueet ja taajamat tyhjentämään. Kun kaikki väki saadaan kaupunkialueille asumaan, on infran ylläpitö merkittävästä halvempaa. Näillä uudistuksilla se vielä onnistuu, että taajaman ulkopuolella asuvat vain omavaraiset ja sopimusviljelijät. 

Vaikka itse autohulluksi tunnustaudunkin, ei minulla ole mitään sitä vastaan, että ajatellaan ympäristöä ja yritetään estää sitä tuhoutumasta. Nykyisellään vain kun liikenteestä kerätään jo 8 mrd erilaisina veroina ja maksuina ja ne katoavat ties minne kaikkialle muualle, paitsi ympäristön suojeluun, on pakko kyseenalaistaa taas uusi veronkeruusysteemi, jonka tarkoitusperät ovat puhtaasti fiskaaliset.

Ei Suomi tai edes Eurooppa voi yksin pelastaa koko maailmaa. Jokin järki täytyisi tähänkin hommaan löytää. Näillä alati kiristyvillä ja tavallisen ihmisen elämää haittaavilla asetuksilla tiputamme itsemme kelkasta. Muut maat vähät välittävät säädöksistä ja onnistuvat hankkimaan sillä keinoin etua kilpailussa, jonka me häviämme, jos emme pelaa samoilla säännöillä.




tiistai 25. lokakuuta 2016

Eriarvoisuudesta jälleen


Turvapaikanhakijoiden nopea työllistyminen on koko yhteiskunnan etu. Siksi olemme lähteneet sijoittajaksi tähän täysin uudenlaiseen hankkeeseen. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisäksi se voi onnistuessaan olla meille myös taloudellisesti kannattava, sanoo johtaja Jari Annala SOK:sta.

Voi kenties olla, että olen pilkunlempijä, mutta minulla ainakin herää oitis kysymys, että keiden etua se palvelee, että Suomessa on kantaväestöä 646 000 työnhakijoina? Samoin mietin, miksei näille löydy samanlaista ohituskaistaa työelämään kuin maahanmuuttajille?

Miksi monikulttuurisuudesta on tullut viime aikoina niin kovin tärkeä linja poliitikoillemme, että yritysmaailmakin osallistetaan heidän kotouttamiseen näinkin radikaalein sijoituksin. Aiheesta olen aiemminkin kirjoittanut:


Jälleen kerran kantasuomalaiset saavat huomata olevansa eriarvoisia maahanmuuttajien kanssa. On aivan kuin tietoisesti rakennettaisiin vastakkainasettelua kotoperäisten ja maahanmuuttajien välille. Ettei vaan olisi taas kerran vanhan Roomalaiset opit käytössä, jossa kansa saadaan kinastelemaan keskenään niin kukaan ei huomaa kuka tätä showta johtaa?




maanantai 24. lokakuuta 2016

Osaajapula aina vain

Yle jälleen ilahdutti uutisoimalla, kuinka osaajapula vain pahenee:

http://yle.fi/uutiset/3-9236648

Pula osaavista tekijöistä pahenee – kaksi viidestä työnantajasta kokee rekrytointivaikeuksia

Isoimpia syitä avoimien paikkojen täyttämisen vaikeuteen ovat työnantajien mukaan olleet hakijoiden puute, hakijoiden teknisen osaamisen puute ja työkokemuksen puute.

Työnantajat kokevat yhä enemmän vaikeuksia täyttää avoimia työpaikkoja, kertoo ManpowerGroupin tänään julkistama selvitys. Suomessa jo 37 prosenttia työnantajista raportoi vaikeuksista sopivan työvoiman löytämisessä.

Osuudessa on tapahtunut selvää kasvua viime vuodesta, jolloin rekrytointivaikeuksia oli 22 prosentilla vastaajayrityksistä.

Kolme yleisintä syytä paikkojen täyttämisen vaikeuteen ovat työnantajien mukaan olleet hakijoiden puute, hakijoiden teknisen osaamisen puute sekä työkokemuksen puute.

Vaikeimmin täytettäviä työtehtäviä Suomessa ovat kyselyn perusteella muun muassa ammattityöntekijät, autonkuljettajat, myynnin ammattilaiset, lääkärit ja muut terveysalan ammattilaiset sekä laskentatoimen ja rahoituksen asiantuntijat. Vaikeimmin täytettävien tehtävien kärki, eli ammattityöntekijät, autonkuljettajat ja myynnin ammattilaiset, on pysynyt muuttumattomana viime vuodesta.

Manpowerin mukaan lääkäreiden nousu listalle kertoo erityisesti yksityisen terveydenhoitoalan kasvusta, vaikkakin pula sairaanhoitajista on vähentynyt viime vuoteen nähden.


Maailmanlaajuisesti osaajapulasta kärsitään eniten Japanissa, jossa työnantajista 86 prosenttia kertoi rekrytointivaikeuksista. Vähiten osaajapulasta kärsivässä maassa Kiinassa vain 10 prosenttia työnantajista oli kokenut rekrytointivaikeuksia.

Sopivan työvoiman pula voi olla todellista, mutten sitä voine riittävästi korostaa, että millä toimin yritysmaailma olisi tämänkin katastrofin välttänyt? Aivan, palkkaamalla niitä ihmisiä töihin, sen sijaan että järjestää säännölliset YT-arpajaiset ja yrittää puristaa mehut irti viimeisistäkin työntekijöistä. Nyt kun syystä tahi toisesta tarvitaan lisää osaavia tekijöitä, ei saatavilla olekaan kuin meitä kehäraakkeja, jotka on syrjäytetty vaihtopenkille.

En ole lainkaan päässyt näkemään käytännössä näiden vanhojen sanontojen toteutumisia, kuten:”Paha saa palkkansa”, ”Ahneella on kurja loppu” tai ”Lopussa kiitos seisoo”. Nyt kernaasti toivoisin, että edes sananlasku:”Sitä saa mitä tilaa”- pitäisi tässä yhteydessä paikkansa.



torstai 20. lokakuuta 2016

Keppiä ja porkkanaa

No nyt ollaan jännän äärellä. Hallitus sai juuri valmiiksi esityksensä työllisyyden parantamiseksi ja työttömille tarjotaan keppiä ja porkkanaa. 


Tuon luettuani en vain löytänyt sitä porkkanaa…

Jatkossa työtön on velvollinen hakemaan ja vastaanottamaan työtä, josta saatava palkka on matalampi kuin työttömyyskorvaus. Tämä jos mikä kannustaa hakemaan töitä… 

Tässä on nyt tukku uudistuksia tulossa. Autovero tulee poistumaan, jonka yhteydessä kodin ja työpaikan välillä kuljettavista kilometreistä ei enää saa verovähennyksiä. 

Jos omistat auton niin enää tuota 80 kilometrin työssäkäytialuetta ei ole, joten olet velvollinen hakemaan ja vastaanottamaan töitä sitten vaikka 150 km:n päästä kotoa.

Ihan mielenkiinnosta mietin sitäkin, että tosiaanko sitä voi joutua vaikka varastomieheksi 150:n kilometrin päähän töihin 10€:n tuntipalkalla? Olen nykyisen autoni (1.6 bensa primera 2005) kuluja tallentanut hyvinkin tarkasti jo kymmenen vuoden ajalta ja niistä olen saanut 16 tkm vuosittaisella ajosuoritteella yhden kilometrin hinnaksi 0,29€. Joten tuolla lukemalla se 150 kilometrin päässä oleva työpaikka tarkoittaisi sitten työmatkoihin menevän 1800€/kk. 

Tuollaisen menoerän kattaakseen täytyisi bruttopalkan lähennellä jo 3500€:a. Ja nyt sitten velvoitetaan lähtemään töihin alle 520€/kk rahalla tai karenssi iskee. Nyt valoja päälle siellä eduskunnassa. 

Tottahan toki jokaisella työttömällä on varaa lähteä vaikkapa tuonne 60 kilometrin päähän töihin. Jos pelkät työmatkat syövät nettopalkasta 730€ ja siihen lisätään vaikkapa normiyksiön vuokra 400€ niin ollaan jo päälle tuhannessa eurossa. 10€/tunti tarkoittaa 1600€/kk ja tästä kun vähentää verot niin lapaseen tulee 1300€. Eli tuohon jää 170€, josta sitten maksetaan ruuat&vakuutukset&lääkkeet&harrastukset&auton huollot ja korjaukset?

Sanallakaan kukaan ei taaskaan sanonut, että missä niitä työpaikkoja oikein on? Juuri kurkistin Mol:sta niin 14 328 avointa työpaikkaa oli koko maassa ja edellisessä työllisyyskatsauksessa TE-toimiston kirjoilla oli 646 000 työnhakijaa…


Kuten Saku ”uuninpankkopoika” Timonen kirjoitti; nyt on käynnistä sota työttömiä, ei työttömyyttä vastaan.



maanantai 17. lokakuuta 2016

Ensimmäinen koulupäivä

Ensimmäinen varsinainen koulupäivä takana. Aikaisemmin olin jo orientaatiopäivässä, joten sitä en varsinaiseksi opiskeluksi vielä laski, sillä siinä käytiin läpi vain opiskelun suorittamiseen liittyviä asioita. Monimuoto-opiskelussa muutenkin on aika paljon itsestä kiinni, miten aktiivisesti jaksaa opiskella.

Hämmästyin itsekin, kuin heti ensimmäiseen viiteen minuuttiin mahtui niin monenmoista tunnetta: 

  1. Alkuinnostus: Tuntui ettei informaatiota tule riittävän nopeasti, sillä olen valmis imemään tietoa kuin pesusieni vettä.
  2. Tasaantuminen: Niin tosiaan, tätä se opiskelu olikin. Kuunnella itselle aivan tuntematonta asiaa, eikä pääse vuorovaikuttamaan kun ei vielä tiedä mistään riittävästi voidakseen kysyä jotakin.
  3. Tympääntyminen: Liian paljon asiaa, josta ei edes perusteita tiedä, joten mielenkiinto karkaa toistuvasti ikkunasta ulos ja mieli täyttyy haaveista lentää lokin selässä ja katsella miltä kaikki näyttää ylhäältä käsin.

Onneksi kuitenkin on kyse aikuisopiskelusta. Ja kun ikähaarukka on laaja niin näkemyksiä on monenlaisia, puhumattakaan elämänkokemuksesta. Itse olen kolmanneksi nuorin tuolla. Olen siis 38 ja tuolla on yksi 32v ja yksi 29v. Näiden lisäksi vain kaksi on alle 50 ja loput ovat lähempänä 60 kuin 50.

Se mikä jaksaa pitää mielenkiintoni yllä tuolla (vielä toistaiseksi), on opetuksen vuorovaikutteisuus. Tähän ikään mennessä kokemukseni koululaitoksista ovat olleet sellaisia, että opettaja puhuu monotonisella äänellä juttuja ja itse kirjoittaa aivan hullulla tahdilla muistiinpanoja. Kukaan ei ehdo kysyä kun kukaan ei tiedosta, mistä siellä puhutaan kun on niin kiire kirjoittaa kaikki talteen ja opetella myöhemmin.

Onneksi ei tuolla. Pitkin matkaa jokaisella on tullut kysymyksiä ja siihen opettaja onkin kannustanut meitä. Vihdoin on syntynyt aito vuorovaikutustilanne oppilaan ja mestarin välillä. Varmasti vaikuttaa se, että kaikilla on elämänkokemusta, eikä kukaan pelkää leimautuvansa joksikin jos kysyy jotain.

Tämän kokemuksen myötä olenkin alkanut miettimään, miten paljon parempi olisi, jos heti peruskoulun jälkeen lähtisi oppisopimuksella kouluttautumaan ja siten hankkisi itselleen ammatin. Kaikki ne vuodet, jotka olen turhautuneena ja pitkästyneenä unen ja valveen rajamailla pelkästään kuunnellut erilaisia luentoja, ovat vieneet minulta sen vähäisenkin oppimishalun.

Taustalla varmasti vaikuttaa keskittymiskyvyttömyyteni ja sitäkautta olisin tarvinnut täysin erilaista lähestymistapaa opiskeluun, sillä pänttäys->tenttaus->unohdus-metodi ei toiminut minulla kovin hyvin.

Vielä jää nähtäväksi koulun edetessä, että mitä mieltä kyseisestä oppimistyylistä olen. Tähän liittyy myös paljon omaehtoista opiskelua. Introverttinä kammoksun isoja ihmisjoukkioita, joten se on toistaiseksi sopinut minulle todella hyvin, että laitan aamulla rauhassa teetä ja sitten kupposen äärellä ryhdyn hommiin, omaan tahtiini.




tiistai 11. lokakuuta 2016

Autosta ja vähän muusta

Pääsin eräänä päivänä tutustumaan autoni elektroniikan sielunelämään. Rinnallani tällä erikoisella tutkimusmatkalla kulkivat alituinen hämmennys ja -ihmettely. Sattui nimittäin niin, että normaalisti auton käynnistyttyä syttyvät ajovalot eivät syttyneetkään.

Loogisesti lähdin asiaa selvittämään ensin polttimoista, sitten sulakkeista ja molemmat olivat ehjät. Aloin jo pelätä johtojen kuluneen jostain poikki. Sattuman oikusta päätin valokatkaisijasta kääntää valot päälle. Autossa on hieno ominaisuus, etteivät kaukovalot pysy päällä, ellei katkaisijasta ole valot laitettu päälle.

Kuinka ollakaan, ajovalot syttyivät. Nyt jos koska tunsin erittäin voimakasta hämmennystä ja päätin turvautua internetin apuun ja onnekseni löysin sieltä vastauksen. Autossani on tyyppivikana sellainen hauska juttu kuin päiväajovaloreleen kylmäjuotos.




Onneksi ihmiset tekevät autojen korjaamisen pioneerityötä ja julkaisevat omatekoiset ohjeet vian korjaamiseen, joten itsekin kaivoin kyseisen releen verhoilujen takaa, polkimien vierestä. Toin releen kotiin ja kolvasin sen kuntoon.

Tästä on jo tovi vierähtänyt aikaa ja valot toimivat edelleen, taisin siten onnistua korjaamaan autoni. Kyllä mies tuntee itsensä sankariksi, kuin entisaikaan olisi yksin saanut hirven kaadettua pajusta veistetyllä keihäällä tms.

Tästä kuitenkin jäin miettimään asian toista puolta. Meidät kasvatetaan ajatusmalliin, jossa kaikki tehdään itse ja säästetään rahat pahan päivän varalle. No, sitä pahaa päivää on jatkunut jo siitä lähtien kun armeijaan läksin, joten toisaalta ajatellen opit ovat olleet hyödyksi.

Tällä mallilla saatetaan ensinnäkin kohtuuttomia paineita sukupuolirooleissa, sillä miehen oletetaan osaavan korjata auton, raivaavan metsän ja tukeista vuolemalla rakentavan talon. 

Naisten taas kasvattavan lapset, hoitavan kodin, käyvän töissä, näyttävän ikuisesti 18 vuotiaalta anoreksian partaalla häilyvältä H&M alusvaatemallilta, jolla kehon rasva on keskittynyt vain kahteen paikkaan.

Toinen seikka mikä tässä mallissa on pielessä, on se, että se rajoittaa työllisyyttä erittäin voimakkaasti. Miksi ihmeessä ihmisen tulisi olla supersuorittaja ja osata kaiken? Mitä olen elämää havainnoinut niin useimmissa tapauksissa ns. kaiken osaavat tietävät kaikesta juuri sen verran vähän, että uskaltavat sählätä kaikki mahdolliset asiat ja aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin hyvää. Tulee aivan mieleen sellainen 7-10 vuotias lapsi, joka on täysin varma kyvyistään laskemaan suksilla talon katolta…

Mielestäni avun pyytäminen ja turvautuminen ammattilaiseen ei ole mikään häpeä. Kuten edellä mainitsin, yleismies Jantuset usein saavat myös paljon vahinkoa aikaan, joten siksi voisi olla ihan tervetullutta tunnustaa omat puutteensa ja hyväksyä, ettei voi osata kaikkea. Sen taas minkä osaa, niin oikeasti voi sanoa osaavansa. 

Olen jarruremppaa tehnyt autoon ja sen osaan tehdä. Olen kenties vanhentunut ja laiskistunut kun vein auton korjaamolle, sillä tiesin heidän osaavan sen työn paremmin. Jo puitteet, jossa työ tehdään herättää enemmän luottamusta korjaamon työn jälkeen verrattuna siihen, että itse kiukuspäissään räntäsateessa rivitalon pihalla yrität korjata autoa ja vahtia, etteivät pihoilla pyörivät lapset varasta työkalujasi.

Työn hinta vain on jokseenkin tähtitieteellinen jos haluaisi enemmän käyttää palveluita. Käytän edelleen autoa esimerkkinä. Merkkikorjaamo laskuttaa sen liki 100€ tunti ja Ranen Paja- korjaamot yleensä 50€ alkaen. Jos minä tienasin Dokumentointi-insinöörin töissä n. 10,5€/tunti nettona (1700€/kk netto) niin saanhan tehdä aika monta tuntia töitä kattaakseni edes yhden tunnin korjaamolla.

Tässä se ongelma tuleekin esille. Kysyntää varmasti olisi, muttei omalla työllä tienaa tarpeeksi rahaa maksaa tuollaisia summia, siksi pitää tehdä itse ja säästää sen minkä pystyy. Tässäkin täytyy muistaa, että auton korjannut heppu tienaa todennäköisesti saman mitä minä silloin, joten mietityttää tuo välistävedon määrä 40€-90€/tunti katoaa jonnekin muualle kuin työtätekevän taskuun.
Tässä mietiskelin myös alv:ia, joka suuruudeltaan on 24%. Eli ostit suurinpiirtein mitä tahansa, niin maksat siitä yhden neljänneksen veroa. Töissä käydessäsi tienaamastasi rahasummasta voi myös mennä kyseinen määrä veroja.

Verot toki ovat tarpeen, jotta voidaan pitää yhteiskunta pyörimässä. Mietin vain, että mitä ihmettä 80-luvulla tehtiin kun ostovoima oli merkittävästi paljon suurempi, kaikilla oli töitä ja rahaa käyttää kaikennäköisiin palveluihin. Myöskin veroilla katetut sosiaalipalvelut toimivat jokseenkin ripeämmin.

Onko tässä päässyt käymään vuosien saatossa niin, että tehostamalla työtä, sitä on riittänyt yhä vain harvemmalle. Kun yhä vain harvempi tekee työtä niin työn ulkopuolelle jäävät täytyy myös ruokkia jollain tapaa, joten veroja on korotettava. Koska verot nousevat, on tehostettava työtä ja heitettävä osa tekijöistä pihalle, jolloin työn ulkopuolisten määrä jälleen kasvaa ja veroja on korotettava.

Olenko ainoa, joka näkee tämän tehostamisen ja säästämisen kurjistavan syöksykierteen?


keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Pula insinööreistä

KL: Rakennusalalla huutava pula insinööreistä – Useita satoja palkattaisiin heti, jos vain löytyisihttp://www.tekniikkatalous.fi/tyoelama/kl-rakennusalalla-huutava-pula-insinooreista-useita-satoja-palkattaisiin-heti-jos-vain-loytyisi-6563490

Rakentamisen nopea vauhdittuminen on ajanut toimistot kuormituksen ylärajoille. Vaje nousee satoihin insinööreihin.
Insinööreistä vallitsee huutava pula. Suunnittelutoimistot palkkaisivat heti useita satoja insinöörejä, joita ei vain löydy. Suomen suunnittelu- ja konsulttiyritysten liiton, SKOL:ntoimitusjohtaja Matti Mannonenjatkaa, että insinööripula vain pahenee parin kolmen seuraavan vuoden aikana.
”Talonrakentaminen, teollisuus ja yhdyskuntasuunnittelu vaativat yhä enemmän osaajia, joita ei saa riittävästi. Konsultoinnin tilauskannat ovat vahvistuneet noin viidenneksen verrattuna edellisen vuoden viimeiseen neljänneksen. Etenkin rakentaminen kysyy suunnittelijoita”, Mannonen jatkaa.

Rakentamisen yllätyksellisen nopea vauhdittuminen kuormittaa insinööritoimistoja. Julkinen puoli on lykännyt liikkeelle miljardiluokan hankkeita, joihin kuuluvat esimerkiksi sairaalat, metron jatkot ja päälle Jokeri-rata. Konsulttien mukaan hankkeita tulee sellaisella vyöryllä, ettei toimistoille jää riittävästi varoitusaikaa lisäväen palkkaamiseksi. Rakentajat ovat toistaiseksi onnistuneet suunnittelun ostoissa, jotka lähestyvät jo kriittistä rajaa.
Vahasen konsernijohtaja Risto Vahanen pitää riskinä, että rakennushankkeita menee jäihin. Toimistot leikkasivat laskun aikana väkeään ja joutuvat nyt pian myymään ”ei oota”. Vahanen jatkaa, että rakentaminen ei ikinä pääse eroon heiluriliikkeestään.
”Pääkaupunkiseutu on jo ylikuumentunut. Konsultointi ottaa enemmän töitä, kuin mitä rahkeet kestävät.”
Siltasuunnittelustakin tunnetun WSP:n toimitusjohtaja Kirsi Hautala toteaa, että pula osaajista luo liikevaihdon kasvulle rajoitteita. Kannanotot menevät samaan suuntaan useilla muillakin toimistoilla.
”Nyt on massiivinen haku päällä uusien suunnittelijoiden palkkauksessa. Riskinä on, että joistakin tilauksista on luovuttava tekijäpulan seurauksena.”

WSP tekee noin 34 miljoonaan liikevaihtoa ja työllistää noin 420 henkilöä.
Iisalmelaisen Insinööritoimisto Savolainen Oy:n toimitusjohtaja Antero Savolainen toteaa, että rivisuunnittelijoita löytyy, mutta kokeneempien projektinjohtajien saanti on käynyt vaikeaksi. ”Rakentaminen elpyy idässäkin”, Savolainen jatkaa.
Pienet ja keskisuuret toimistot ovat ehkä joutuneet suunnittelijoiden palkkauksessa ahtaammalle kuin suuret etenkin pääkaupunkiseudulla. ”Suunnittelijoita ei löydy mistään. Suuret houkuttelevat kokeneempia osaajia vaativien projektien johtoon. Tilanne on vaikea”, pääkaupunkiseudun keskisuuri konsultti kertoo.
Insinööritoimistoja uhkaa samalla polarisoituminen. Johtavat yhtiöt ovat edenneet yritysostoin, mikä turvaa työvoiman saantia. TanskalainenRamboll osti reilu vuosi sitten muun muassa Pöyryn rakentamisen konsultointia. Talopuolen yksi mahtitoimisto Finnmap Consulting siirtyi puolestaan ruotsalaiselle pörssiyhtiölle Swecolle. Suuri joukko insinöörejä vaihtoi kaupoissa työnantajaa.
Ramboll Finland teki viime tilikaudella noin 175 miljoonan euron liikevaihdon. Toimitusjohtaja Kari Onniselkä sanoo, että parissa vuodessa väkeä on tullut lisää noin 300 osin yritysostojen ansiosta.
”Ramboll on pystynyt palkkaamaan riittävästi osaajia. Orgaaninen kasvumme etenee kaksinumeroisin prosenttiluvuin.”
Sweco Finland saavutti vajaan 180 miljoonaan euron liikevaihdon viime tilikaudella. Myynti on alkuvuodesta noussut suuremmaksi verrattuna edelliseen vuoteen. Toimitusjohtaja Markku Varis korostaa keskisuurten hankkeiden merkitystä tilauskannassa jättihankkeiden keskelläkin.
”Sweco Finland etsii nyt muun muassa projektipäälliköitä ja suunnittelijoita.”
Granlund-konserni lukeutuu niinikään nopeisiin kasvajiin. ToimitusjohtajaPekka Metsi toteaa, että tilauskannat kohoavat korkealle tasolle suuremman kokoluokan projekteissa, kuten sairaalahankkeissa ja infrassa. Granlund on palkannut noin sata henkilöä lisää parin vuoden sisällä.
”Projektit ovat pitkiä ja vaativia. Pula voi tulla kokeneista osaajista, jotka pystyvät kouluttamaan nuorempia. Granlund on onnistunut palkkaamaan riittävästi osaajia”, Metsi jatkaa.
Konserni tavoittelee tälle vuodelle noin 65 miljoonan euron liikevaihtoa ja työllistää vajaa 700 henkilöä. Toimistot korostavat, että insinöörien palkkaukset lähtevät liikkeelle jo koulun penkiltä.
Oululainen Insinööritalo Ylitalo Oy on laajentunut Seinäjoelle. Insinööri Jari Niemi työskentelee toistaiseksi ainoana työntekijänä Seinäjoen pisteessä. Positiivista liikettä näkyy jo talopuolella. ”Jos uutta väkeä palkkaa, niin tuntuu raadolliselta, että suunnittelijan voi palkata nähtävästi vain kilpailijoilta.”

Jälleen huudellaan työvoimapulaa isoin otsikoin. Kun artikkelin lukee, käykin ilmi pulan olevan osaajista:”rivisuunnittelijoita löytyy, mutta kokeneempien projektinjohtajien saanti on käynyt vaikeaksi”.

Näin työttömänä insinöörinä, toki en ole rakennusalan insinööri, mutta insinööri jokatapauksessa, käy tuollainen uutisointi aika rasittavaksi. Syystä että, firmoilla ei ole hiljaisempina aikoina haluja palkata nuoria vastavalmistuneita oppimaan ja kun tulee nykyisen kaltaiset ajat, jolloin markkinat ovat vaarassa ylikuumentua ja firmat eivät voi ottaa töitä vastaan, koska osaavia tekijöitä ei ole, niin silloin mediassa jaksetaan huudella osaajapulaa, joka käytännössä on itseaiheutettu.


Aivan sama tilanne kuin lapsi huutaa äitiä apuun kun on itse rikkonut lelunsa… Vaikea enää ottaa vakavasti noita julkisuudessa isoon ääneen huutelijoita. Ikävä kyllä, medianäkyvyyden myötä valitettavan moni menee tähän ansaan ja uskoo, että jostain maagisesta syystä maassamme on työvoimapula. Harvemmalle tulee mieleen lukea artikkeli tarkemmin ja ynnätä osaajapula ja valtavat määrät työvoiman ulkopuolella olevat korkeasti koulutetut yhteen ja huomata, että asioillehan löytyy syy-yhteys.

Edelleen kvartaalitalous edellyttää välittömien tuottojen saamista. Se taas edellyttää, että meillä on valtavasti väkeä vaihtopenkillä odottamassa mahdollisuutta näyttää kykynsä tai astua väsyneen sankarin tilalle. Tullakseen osaajaksi, on saatava kokemusta. Nykypolitiikka vain on sellaista, ettei vastavalmistuneille tarjoudu koskaan mahdollisuutta oppia ammattiaan käytännön työssä, sillä oppiminen ei tuota lisäarvoa pörssiyhtiöille vaan on selvä kuluerä. Siksi asiantuntujatyöt menevät usein työpaikanvaihtajille.

Foliopipo istuu tiukasti päässäni ja olenkin miettinyt, mitä tulevaisuus tuo tullessaan kun suurten ikäluokkien eläköityminen saadaan päätökseen? Tullaanko tilanteeseen, jossa on turvauduttava vaihtopenkillä vuosikausia odottaneiden taitoihin, ainoastaan huomatakseen, etteivät enää omaa tuoreimpia tietoja alaltaan ja kun eläkkelaitumille ovat osaajat jo siirtyneet niin ei ole ketään perehdyttämässä tehtäviin, joihin pitäisi heti päästä sisään ja mielellään tuoda omalla osaamisellaan jotain tuottavuuden lisäystä.

Siinä tuleekin tapahtumaan tuottavuusloikka kun uusin silmin asioita ryhdytään hoitamaan. Tai sitten munitaan hommat niin pahasti, että useammat firmat menettävät työnsä, koska ei ole ammattilaistason osaamista kukaan kerinnyt opettamaan..

Onko tämä sitten kovin ihmisarvoista toimintaa, kouluttaa ihmisiä ns. ”varalle”? Monet ihmiset haaveilevat aivan tavallisista asioista ja yleensä minkä tahansa haaveen toteuttamisen edellytyksenä on työpaikka. Sellaista kun ei ole tarjolla niin tavallaan koko elämä siirtyy ”pause”-tilaan, jossa vain odotetaan.

Jo armeijassa oli kiire odottamaan. Aina juostiin jonnekin ja sitten siellä odotettiin seuraavaa hetkeä päästä juoksemaan taas jonnekin. Jo silloin muistan miettineeni, että olisi huomattavasti tehokkaampaa olla koko ajan tasaisesti liikkeessä, mutta kyseisen laitoksen tyyliin se ei sopinut.

Vähän sama tunne on yhteiskunnastamme. Aivan järjettömällä kiireellä pitäisi koulut suorittaa alta pois, jotta pääsee kortistoon odottamaan työpaikkaa. Odottaessa opit unohtuvat ja vanhenevat. Mitä kävisikään jos jokainen voisi omassa tahdissaan käydä koulut ja siirtyä työelämään sillä tavalla, että on kerennyt omaksumaan koulussa opetetut asiat, eikä vain juossut laitoksen läpi opetellen asiat ulkoa ja unohtanut kun on pitänyt opetella uudet asiat ulkoa?