keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Töitä! Osaaminen käyttöön

Totta vie jouduin laittamaan koko osaamiseni käyttöön, ymmärtääkseni TE-toimiston minulle lähettämän kutsun asiasisällön. Sain siis kutsun:


Varsinais-Suomen TE-toimisto kokoaa toistamiseen runsaan määrän tapahtumia keskittyen vain akateemisiin asiakkaisiinsa. Akateeminen työttömyys on liian korkealla ja lääkkeitä sen vähentämiseen tarvitaan.

Vastaamme tähän tarpeeseen PopUp-tapahtumasarjalla, jossa karkauspäivästä lähtien kahden viikon ajan ympäri Turkua kutsutaan juuri sinua paikalle.
Sen lisäksi että kuulet asiantuntijoita tai pääset osallistumaan vaikkapa workshoppeihin, saat mahdollisuuden keskustella asioista samassa tilanteessa olevien kanssa.

Viime vuonna juuri tapahtuman myötä syntyneet keskustelut olivat parasta antia.

PopUp-viikoilla (9-10) on omat sivut, joiden kautta ilmoittautuminen kaikkiin kohteisiin on alkanut. Avoimia ovia on toistakymmentä ja olet tervetullut joko yhteen, useaan tai kaikkiin kohteisiin.

Kaikkiin popup-tapahtumiin on vapaa pääsy, mutta ne edellyttävät ennakkoilmoittautumista viimeistään tapahtumaa edeltävänä päivänä.

Tämä viesti tavoittaa korkeakoulutetut ympäri Suomea, jos työnhakukohteesi on Varsinais-Suomi. Toivotamme sinut osallistumaan, verkostoitumaan ja aktivoitumaan työnhaussa.
Paikkoja on satoja, mutta älä jätä viime tinkaan ilmoittautumista, sillä osaan popupeista mahtuu max 15 henkeä.

Tämän vuoden kantavina teemoina nousivat esiin piilotyöpaikat ja yrittäjyys sekä ammattiliittojen monipuolinen tarjonta.
Emme valitettavasti ehdi vastaamaan yksityiskohtaisiin ennakkotiedusteluihin, mutta popup-kohteet ja puhujat ovat valmistautuneet vilkkaaseen keskusteluun.

PopUp-viikon sivusto: http://myjobcafe.net/popup2016/

Ilmoittautumiset ovat alkaneet, joten varaa paikkasi kaikista niistä tapahtumista, joista on sinulle hyötyä.

Ja jos olet kiinnostunut TE-toimiston kautta tarjolla olevasta korkeasti koulutettujen uravalmennuksesta (Turun Akk, 29.2. alkaen). Ota yhteyttä alla olevaan sähköpostiin.


Tuosta vielä tolkun saa, mutta sitten tuon linkin kautta kun menee sivulle ja sieltä valitsee:

Töitä! ESR 6aika - http://6aika.fi/toita-osaaminen-kayttoon/

Ja ryhtyy lukemaan hankkeen tavoitteita, niin on vain todettava, että vuodet työttömyyden kourissa ovat ilmiselvästi jättäneet jälkensä kykyyni ymmärtää luettua tekstiä.

esimerkki:


Jotta korkeakoulutettujen työllistymisen kynnys madaltuisi, hankkeessa pyritään lisäämään palvelutuottajien yhteiskehittämistä. Tavoitteena on luoda monituottajamallin mukainen palveluprosessi, jossa palveluunohjaus eri toimijoiden välillä on sujuvaa ja eri tuottajien palvelut muodostavat toisiaan tukevan kokonaisuuden.



Tuosta en vielä mistään kohdasta löydä mitään konkreettisia toimia, jolla parannettaisiin työttömän siirtymistä työelämään. Sen sijaan, ymmärrän tuossa tavoiteltavan työttömyyden hoitoon liittyvien palvelujen pirstaloimista eri yksiköihin, mutta kuitenkin näiden keskinäistä kommunikaatiota parantaen. Koskahan tuollainen on toiminut, että yksikkö rikotaan ja haja-sijoitetaan ympäri kaupunkia ja oletetaan viestien kulkemisen paranevan...niinpä!


Työnhakijat otetaan tiiviisti mukaan palvelujen kehittämiseen. Osallistavan palvelunkehittämisen tavoitteena on lisätä palveluiden osuvuutta ja segmentointimahdollisuuksia. Osallistamisella pyritään myös kasvattamaan asiakkaiden sitoutumista, motivaatiota ja voimavaroja.



Eli käytännössä asiakasta kuunnellaan palveluiden kehittämiseksi. Sitten särähtää korvaan:"osallistavan palvelunkehittämisen tavoitteena...". Ei tästä niin kauaa ole kun media kohkasi osallistavasta sosiaaliturvasta ja siitä, miten jokaisen tukea saavan tulisi ansaita tukensa tekemällä työtä sen eteen. Kyse siis oli näistä 9€/pv työkokeiluista tms. nimikkeillä kulkevista palveluista, joilla työttömät siivotaan tilastoista. Niin, olen ymmärtävinään, että työttömät noita palveluja sitten kehittävät ja heidän motivaationsa, sitoutumisensa ja voimavarat kasvavat sillä ukaasilla, että menettävät ne vähäisetkin tukensa, jos eivät ota osaa osallistavaan palvelujen kehittämiseen?


Osallistaminen tapahtuu sekä palveluiden käyttämisen kautta että joukkoistetun palveluiden kehittämisen ja arvioinnin kautta. Palveluiden arvioinnissa huomioidaan palveluiden tuloksellisuus ja resurssitehokkuus. Arvioinnilla saadaan myös tietoa palveluiden kohderyhmistä. Kohderyhmien kautta voidaan segmentoida asiakaskuntaa, mikä mahdollistaa palveluiden markkinoimisen niistä parhaan hyödyn saaville asiakkaille.



Siis hetkonen! "Osallistaminen tapahtuu palveluiden käyttämisen kautta"- Ok, eli käytät palveluita ja arvioit kokemustasi käytetystä palvelusta? Tämähän lienee sellaista interaktiivista palveluntuotantoa, kenties vai onko? "joukkoistetun palveluiden kehittämisen", siis tarkoittaneeko tuo nyt taas sitä osallistavaa sosiaaliturvaa, eli työttömät sitten noita palveluja tuolla kehittävät 9€/pv korvauksella?


Hankkeessa tuotetaan osallistavia ja monikanavaisia palveluita, jotka edistävät työllistymistä ja yrittäjyyttä konkreettisella tavalla. Kehitettävien palveluiden ja tuotteiden tavoitteena on tukea konkreettisin toimenpitein korkeasti koulutettuja työttömiä parantamaan työmarkkina-asemaansa ja työllistymään. Työpaikka voi löytyä joko organisaatioista tai korkeakoulutetut voivat työllistää itsensä ja synnyttää näin muun muassa uusia palveluinnovaatioita.



Niin, tuo on ollut tiedossa, että työllistyä voi yrityksiin tai kunnalliselle puolelle tai ryhtyä yrittäjiksi. Tarkoittaako tuo viimeinen lause sitä, että työttömien vahvuus on työttömyydessä ja heidän tulisi perustaa konsulttifirma ja hakea rahoitusta EU:lta ja myydä palvelunsa TE-toimistolle ja ryhtyä opastamaan työttömiä, kuinka päästä pois työttömyydestä perustamalla konsulttifirma, jonka toimialana on opastaa työttömiä pois työttömyydestä?


Palveluprosessien kehittämiseksi hanke kartoittaa korkeakoulutettujen saatavilla olevat työllistymistä tukevat palvelut. Näitä tarjoavat muun muassa ammattiliitot, valmennusyritykset ja kaupungit. Hanke myös arvioi palvelujen saavutettavuutta ja tarkoituksenmukaisuutta korkeakoulutettujen kannalta ja etsii palvelujen aukkopaikkoja.



Edelleenkin siis kehittää konsulttien työtä ja edistää heidän verkostojaan? Toisin sanoen kyseessä on konsultin tekemä kartoitustyö, jossa selvittää työttömälle saatavissa olevat palvelut, jotka jo löytynevät TE-toimiston hallusta, siellä se kasvoton lautakunta kuitenkin päättää, mihin työtön saa osallistua.

Voi olla, että foliohattuni on tipahtanut liian syvälle päähäni, peittäen jo kykyni nähdä ja kuulla asiat oikein ja johtuen hatun otsaa kiristävästä luonteesta, on näkemykseni yksipuolisen vajavainen. Toistaiseksi vain kun olen noissa erilaisissa TE-toimiston toimenpiteissä ollut, niin en ole kokenut niistä juurikaan apua olleen työllistymiseni suhteen.



keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Psykoosi

Kun tarkastelen maailmanmenoa oman pienen ikkunani lävitse, huomaan yhä vain useammin palaavani miettimään mielenterveyttäni. En koskaan ole kokenut olevani normaali, saati sopivani enemmistölle luotuun muottiin. Aikuisiällä saatu ADD-diagnoosi myös auttaa itseäni ymmärtämään, miksi koulunkäynti vaati erityisiä ponnisteluja ja miksi pitkästyin helposti. Itse muistan tuskaisen pitkät tunnit lähestulkoon kaikissa oppiaineissa ja muistan enemmän katselleeni ulos ikkunasta, yrittäen tavoittaa lintujen painottomalta vaikuttavan olotilan. Lähes yhtä usein sulkeuduin omaan mielikuvitusmaailmaani ja opettajan luennointi hiipui hiljaisuuteen taustalle.

Mitä sijaa mielenterveyshäiriöisellä on nykyiseen työmaailmaan? Omien kokemuksien perusteella, ei juuri minkäänlaista. Toki meidänkaltaisten ansiosta on kehitetty lääkkeitä, jotka parantavat keskittymiskykyä. Luin joku vuosi sitten aiheesta, jossa terveistä korkeakouluopiskelijoista briteissä, jopa 40% käyttävät näitä lääkkeitä parantaakseen opintosuoritteitaan. Miten tämä mihinkään liittyy, saatat kysyä? Jos noiden lääkkeiden avulla kaltaiseni henkisesti hieman rauhattomat yksilöt saattavat juuri ja juuri tavoittaa ns. taviksien tason oppimiskyvyssä niin miten käy kun valmiiksi fiksut korkekouluihmiset käyttävät dopinkia pärjätäkseen? Aivan, taviksilla ei ole mitään mahdollisuuksia ja minunlaisille ei jää sitäkään vähää.

Jännityksellä jään odottamaan, minkälaisia ihmisraunioita noista douppaajista oikein tulee keski-iän ylittämisen jälkeen. Jos oikein kyynisesti haluaisi ajatella niin piakkoin sitä on buukattava aika kauneusleikkaukseen, jos haluaa pärjätä kauniiden ja doupattujen kanssa niin koulu- kuin työelämässä.

Niin takaisin mielenterveyteeni. Itsellä kun on muutama ruuvi löysällä niin kaikenlainen kirjallisuus ja tutkimustieto aiheeseen liittyen kiinnostaa kovasti. Tällä kertaa osui silmiini sellainen vinkeä olotila kuin Psykoosi. 

Terveyskirjasto määrittää psykoosin näin:" Psykoosilla tarkoitetaan tilaa, jossa henkilön todellisuudentaju on heikentynyt ja hänellä on huomattavia vaikeuksia erottaa, mikä on totta ja mikä ei." . 

Olen alkanut epäilemään itseni olevan psykoosissa. Perusteet voivat olla hatarat, enkä tiedä voinko luottaa niihin, sillä enhän tiedä vaikuttaako niihin hauras mielenterveyteni ja/tai jokin sairaus. 

Kuitenkin mietin, miten voi olla mahdollista, että näin paljon ihmisiä on jäänyt vaille töitä yhteiskunnassamme ja kuinka siihen on varaa? Jokainen syrjäytynyt maksaa paljon menetettynä työkykyisenä yksikköresurssina, hukkaan mennyt koulutus, puhumattakaan yksilötason menetyksestä: mielenterveys, toimeentulo, uralla eteneminen, eläke, perheen perustaminen jne jne.

Toki vapaamatkustajia mahtuu joka joukkoon, mutta kaikki ne te-keskuksen järjestämät uraohjaukset tms. joihin olen osallistunut, niihin on osallistunut monella eri tavalla ja -tasolla koulutettuja, fiksuja ihmisiä, jotka eivät pääse työelämään tai ovat YT-arpajaisissa voittaneet tyhjän arvan... 80-luvun taloudesta en paljoa muista, mutta jälkikäteen aikakauden kirjallisuuteen ja henkilökohtaisiin kertomuksiin tutustuttuani, olen jäänyt siihen ymmärrykseen, että tuolloin vallitsi tulevaisuuden ja arkielämän suhteen toiveikas ilmapiiri. Silloin perheet pärjäsivät hyvin, ilman että välttämättä tarvitsi käydä useissa töissä tai että olisi valiteltu työnpuutteesta. Elintasoaan sai helposti nostettua ottamalla jonkin sivutyön päätoimen lisäksi. Muistan omien vanhempieni tehneen useampaa työtä ja toisinaan tehneen myös ns. firaabeli-keikkaa. Kaikella tällä oli mahdollista parantaa rahallista tilannettaan joko tilapäisesti tai pysyvästi.

Eräskin tuttava kertoi, kuinka pankeista ei saanut lainaa yli 15 vuoden maksuajalla ja pahimmillaan korot taisivat olla 18% tietämillä. Voi olla, että aika on vääristänyt muistot tai silloin talousajattelu oli hieman erilaista. Itseäni ihmetyttää, että millaiset tulot tänä päivänä tarvittaisiin, jotta perus 100m2 omakotitalon voit maksaa 15 vuodessa?

Takaisin psykoosiin. Toisaalta voisin sanoa suurten ikäluokkien kärsivän psykoosista kun aina neuvovat minullekin, että vain kävelisin työpaikalle pomon juttusille ja niin saisin töitä. Tuollainen ajatus on kertakaikkiaan vieraantunutta nykytodellisuudesta. Paljon olen törmännyt työnhakuneuvoihin, jotka toimivat silloin 80-luvulla. Kiitos hyvää tarkoittaville hönöille, jotka eivät omakohtaisesti saa kokea työnsaannin vaikeutta tänä päivänä. 

Yksinkertainen matematiikka tuntuu olevan myös vierasta näille hyvätahtoisille neuvojille. Jos maassamme on TE-toimistoon työnhakijaksi ilmoittautuneita jo 650 000 ja avoimia paikkoja alle 15 000, vaikka miten laskisi piilotyöpaikat mukaan niin silti jää runsaasti ihmisiä työmaailman ulkopuolelle. Voi johtua puutteellisista laskennan taidoista (katsoin taivaalla liitäviä lokkeja oppitunneilla) kun en vaan millään saa työnnettyä tuollaista määrää ihmisiä noihin vajaisiin työpaikkoihin. Joten jollain tavalla minulla täytynee olla vinoutunut näkemys maailmanmenosta tänä harmaana päivänä.

Onko silloin psykoosissa kun näkee asiat vähän eri tavalla kuin muut, vai onko itse ainut selväjärkinen ja muut massapsykoosissa?






Lisää tietoa psykoosista:


keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Profiloituminen

Hiljattain minua pyydettiin puhujaksi "ääni työttömälle"-seminaariin Helsingin postitalolle 10.2.2016. Pitkään asiaa mietin, voisiko julkisuus auttaa minua työllistymisessä? Työttömiä jatkuvasti ohjeistetaan verkostoitumaan ja olemaan esillä, eikä itse asettaa itselleen esteitä työllistymiseen.

Toinen puoli minusta oli innoissaan lähdössä puhumaan työttömyydestä Juhana Vartiaisen ja Tarja Filatov:n kanssa. Toinen puoli minusta taas jäi miettimään erään markkinointivaikuttajan kanssa käytyjä keskusteluja itsensä brändäämisestä. Vaikka kuinka inhoankin itsensä tuotteistamista, niin silti on otettava huomioon kerrannaisvaikutukset. Olisinko valmis nousemaan julkisuuteen ja haluanko tosiaan kasvoni muuttuvan työttömyyden tuotemerkiksi?

Vaikka olenkin madaltanut standardejani suunnilleen vapaan pudotuksen tahtia niin siitä huolimatta tuo on sellainen kynnys, jota en vielä ole valmis ylittämään työllistyäkseni. Kyse ei ole mistään perisuomalaisesta ylpeydestä, jossa armonpalojen kautta saatu työpaikka olisi jotenkin vähempiarvoinen kuin omilla ansioilla saatu työpaikka. Eikä kyseessä ole "ei tartte auttaa"- ja "pirä tunkkis"- asenteesta. 

Näen ennemminkin haittana olla julkisuuden henkilö. Rehellisyyden nimissä en usko nousuun johonkin hömppä-julkkikseksi osallistumalla tuollaisiin seminaareihin, mutta omaan verrattain matalalle olevaan ammatilliseen itsetuntoon oli vaikutusta jo tv-esiintymiselläni. Valtaosa nettikirjoittelusta oli positiivista, mutta joukkoon mahtui myös paljon arvostelua, jotka menivät henkilökohtaisuuksiin ja sellaista en toivo kenellekään.

Huolimatta teoreettisesta mahdollisuudesta tulla huomatuksi, ajattelin jättää vastaavat tilaisuudet enemmän esiintymishaluisille ihmisille. Introverteille tuollaiset eivät sovi. 

Onhan se toki mahdollista, että riittävästi julkisuudessa valokeilassa paistatellessa voisi lisätä työllistymismahdollisuuksiani. TV-esiintyminen taas ei vaikuttanut millään muotoa töiden saamista, joten tuon perusteella voisi päätellä julkisuuden olevan hyödytön väline töiden etsinnässä, sillä tilanne Suomessa on niin kertakaikkisen lohduton, ettei töitä yksinkertaisesti ole.

Tänäänkin olen katsonut viikon ajalta avoimet työpaikat ja saanut kasaan kymmenen paikkaa, jotka varmaan oppisin tekemällä ja niihin hakemukset laitoin. Koko työnhaku alkaa menemään niin rutiinilla, etten osaisi kertoa mihin paikkoihin hain... Sokkona hakemus ja CV matkaan ja sitten unohdat. Jälkikäteen niitä on aivan turha jäädä miettimään, olisiko minulla mahdollisuuksia niihin. 

Olen jokseenkin monta kertaa sallinut itseni innostua jostain paikasta, joka on ollut kuin minua varten. Todellisuus on aina palauttanut minut arkeen kun en ole edes haastatteluun päässyt. Monet ovat minua arvostelleet negatiivisesta elämänkatsomuksestani ja jopa kyyniseksi haukkuneet. Itse perustelen itseni olevan realisti. Toki minulla on toistaiseksi katto pään päällä ja ruokaa jääkaapissa, mutta muutoin tarvehierarkian eri askeleet ovat jääneet astumatta. 

Kun riittävän monta kertaa(n. 1500 kertaa omalla kohdallani) saa kuulla, ettei ole kelvollinen tavalla tai toisella niin jossain vaiheessa siihen alkaa uskomaan itsekin. On jokseenkin vaikeata pitää yllä positiivista mielialaa kun kaiken on tehnyt omasta (ja pääministerin ja muutaman muunkin ministerin mielestä) niinkuin kuuluukin ja siitä huolimatta elää edelleen välitilassa, jossa varsinainen elämä jää elämättä ja karikatyyriset elämän idyllit kokematta.

Jälleen luin kuinka menetettyä työpaikkaa saa surra viikon ja sen jälkeen on ryhdyttävä toimeen työllistyäkseen. Itse olen pitänyt taukoa tästä työnhausta ainoastaan 2008-2010, jolloin olin vakituisessa työsuhteessa sairastumiseeni asti, muutoin olen hakenut töitä aktiivisesti jo 11 vuotta. 

Vaikka pidän säännöistä ja määräyksistä, samoin kuin niitä noudattamatta jättävät ihmiset saavat vereni kiehumaan, olen alkanut miettimään kuinka viehättävää on moottoripyöräkerholaisten tiivis yhteisöllisyys. En ihannoi rikollisuutta, mutta jotenkin siinä maailmassa on luonnonlait enemmän voimassa kuin sääntöjen maailmassa. Kuten myös sen maailman sääntöjen mukaan eläessä olet osa jotakin suurempaa. Toisin on ns. normielämässä, jossa elät unohdettuna juuri ja juuri hengissä pysyen, vailla minkäänlaista tarkoitusta.

Itse pidän itseäni erittäin syrjäytettynä. Korkeasti koulutettujen työttömyys jatkaa kasvuaan jo kahdeksatta vuotta. Koulutus ei enää takaa millään muotoa parempia mahdollisuuksia työelämään sijoittumisessa. 

Joskus sitä vain kyllästyttää sivusta seurata sitä paljon parjattua oravanpyörää, kun ei ole edes niin hyvä, että siihen pääsisi juoksemaan ja haaveilemaan poispääsystä.

Kenties kuolema minut viimein vapauttaa tästä elämänmittaisesta vaihtopenkillä istumisesta.