lauantai 18. heinäkuuta 2015

Pullopostia aikuisuudesta

On jälleen kerran todettava, että alkoholistit (ajattelin aluksi kirjoittaa "juopot", mutta on mielestäni parempi puhua asioista niiden oikeilla nimillä, eikä käyttää yleiskielessä hyväksyvän sävyn omaavaa pehmeämpää termiä) ovat arkielämän rodeopellejä. 

Alkoholismin varhaisessa kehitysvaiheessa, useimmiten teini-iässä ja aikuisuuden kynnyksellä ryhmä ihmisiä hakee omaa identiteettiään alkoholistina. Tällöin tekemisillään he viihdyttävät vertaisiaan ja myös hakevat&saavat hyväksyntää  oman vertaisryhmän jäseniltä. 

Siinä missä kapea maailmankatsomus ohjaa päivittäiset puheenaiheet liittymään vain ja ainoastaan siihen, miten ovat milloinkin onnistuneet töhöilemään, saavat he vertaisiltaan palvovaa ihailua, joka toimii sekä kannustimena että polttoaineena itsensä kehittämiseen alkoholistina. Kun joka viikonloppu (ja useimmilla myös arkena) on ylitettävä aiemmat suorituksensa ja onnistuttava peittoamaan myös vertaistensa suoritukset, on läheiset loppuunkuluttava syöksykierre alkanut.

Ketään varhaisen alkoholistin läheistä ei naurata tarinat viikonlopuista, joissa kerrotaan hänen olleen niin sekaisin, että on rymyillan päätteeksi työntänyt vaatteet wc-pönttöön ja tehnyt tarpeensa pesukoneeseen, mutta vertaisiltaan saa raikuvat aplodit ja varauksettoman, ja ehkä jopa kateuden siivittämän hyväksynnän. Näin tähtiurheilija tietää ansainneensa viikon alkoholisti-diplomin seinälleen ja vertaistensa ihailun.

Useimmiten viikonloppuseikkailut onnistuvat näiltä arjen sankareilta ainoastaan kun on onnistunut hankkiutumaan sellaiseen olotilaan, jossa järki on jo aikaa sitten paennut todistajansuojeluohjelman syövereihin.

Oman roolinsa alkoholistina saavuttaneet harvemmin retostelevat tekemisillään, sillä syvällä sisimmässään he ovat onnistuneet hiukan aikuistumaan ja vielä ymmärtävät, että heidän elämäntyylinsä on ihailtavan sijaan pikemminkin hävettävä. Tässä vaiheessa käynnistyy valehtelun ja petoksien aikakausi. 

Valitettavan usein alkoholistin elämäntyyli kuitenkin on jättänyt jälkensä kykyyn järkeistää asioita, ettei hän tajua yrittävänsä pettää ainoastaan itseään, sillä läheiset ovat jo aikaa sitten tajunneet todellisuuden ja sen alkoholisti yrittää kiistää viimeiseen hengenvetoon asti.

Alkoholistien mielestä mitään ongelmaa juomisen suhteen ei ole, eikä siitä tarvitse puhua. He ovat valehdelleet muille ja itselleen jo niin kauan, että uskovat omiin valheisiinsa. Kivenkovaan väittävät ottaneensa vain muutaman kaljan lauantaisaunan päätteeksi ja kun kerrot heille tänään olevan jo keskiviikko, pääset todistamaan hetkeä, jolloin aika(tai ainakin alkoholisti) pysähtyy hetkeksi, jonka aikana voit melkein kuulla vaimean raksutuksen, kuinka koneisto hänen pään sisällään yrittää epätoivossaan rakentaa tarinaa, jolla kiivetä ylös tästä todellisuuden ojasta.

Tästä päästään tilanteisiin, joissa elämäntyyli vie lähelle tuhoa. Ei pelkästään itsensä vaan myös läheisten ja muiden kanssaihmisten. Siitä liitteenä kuva viime syksyltä kun isä oli laittavinaan tulet takkaan. Toki kuka tahansa meistä voisi tehdä saman erehdyksen, sillä olihan takka siinä metrin verran vasemmalla ja molemmat ovat väriltään valkoiset. 

En tosin tiedä teistä, mutta itse en ole montaa takkaa nähnyt, jossa valo syttyy valaisemaan tulipesää kun luukun avaa saati, että sieltä takasta niitä elintarvikkeita löytyisi. Ymmärtäähän sen toisaalta, miten alkoholistin ruokavalio muuntuu ajan kanssa  täysin nestemäiseksi, jolloin normaalit elintarvikkeet muuttuvat heille pikkuhiljaa tunnistamattomiksi esineiksi.