lauantai 28. helmikuuta 2015

Sisältöä elämään

Talouselämä uutisoi hiljattain Elinkeinoelämän valtuuskunnan tutkimuksesta, jonka mukaan liki puolet suomalaisista pitää työtään elämän tärkeimpänä sisältönä. Tuo jos mikä kertoo kultturimme työorientoituneisuuden. Kieltämättä mielenkiintoisen ristiriidan luo taas useat tutkimukset, joissa tutkittiin mitä ihmiset katuvat eniten kuolinvuoteellaan ja siinä taas nousee ykköseksi liika työnteko...

Kulttuurin ja omien arvojen ristipaineessa on kieltämättä haasteellista tasapainoilla. Toisaalta, voihan olla kyse myös siitä, että suomalaisten ostovoima on verrattain alhainen, joten sen vuoksi on tehtävä paljon töitä, jos havittelee jotain ekstraa elämälleen.

Mihin tämä sitten sijoittaa työttömän? Työn määrittäessä elämäsi sisällön, on kieltämättä aika vaikeata sopeutua elämään työttömänä. Työn puute tarkoittaa suoraan, ettei elämälläsi ole tarkoitusta. Monet harrastukset maksavat, joten niistäkään ei saa sisältöä. Kävelykin muuttuu harrastuksesta hyvin arkiseksi kun huomaat ettei ole varaa bussilippuun ja fillari on varastettu jonkun kelmusilmänarkkarin päiväannoksen rahoittamiseksi.

Työttömällä ei ole vaihtoehtoa, elämän sisällön virkaa toimittaa työ nimeltä: työnhaku. Voisin veikata lääkekehityksen olevan yhtä haasteellista ja aikaa vievää puuhaa. Tuhansia toistoja, pieniä muutoksia tehden ja aina vaan epäonnistuu. Eikä työnhakutyötä helpota yhtään se, ettet mistään saa palautetta siitä, mikä lopulta meni pieleen. Omien arvailujen varassa on tehtävä korjaukset ja toivottava niiden auttavan.

Joskus tuntuu siltä, että peli nimeltä työmarkkinat on etukäteen sovittu pienen piirin kesken...





torstai 26. helmikuuta 2015

Mielikuvia

Olen huomannut miten termejä vaihtamalla asiasisältö ei välttämättä muutu, mutta mielikuva asiasta voi poiketa alkuperäistä merkittävästikin.

Näin työttömänä ja työttömyyden syvintä olemusta pohdikelevana voisin tuoda esiin yhteiskunnan työttömälle suoman rahan eli työmarkkinatuen. 

Alunperin kyseisestä kuukausittaisesta rahasummasta käytettiin termiä "työttömyyskorvaus", joka luotiin tasaamaan kausityöläisten vuosiansioita. Korvaus työttömyydestä ts. korvaus siitä, ettei yhteiskunnalla ole tarjota sinulle mahdollisuutta elättää työnteolla itseäsi. Korvaus sanana kertoo, että sillä hyvitetään syystä tai toisesta johtuvaa pysyvää tai tilapäistä haittaa. Vakuutusyhtiötkin tykkäävät käyttää sitä.

Nykyisin törmää yhä enenevissä määrin sanoihin: "osallistava sosiaaliturva" ja "työttömyysetuus". Tartutaan "työttömyysetuuteen". On aika kieroa huumoria käyttää "työttömyysetuutta". Ihan kuin työttömällä olisi jotain etua työllisen elämään nähden. Kokeillaanpa, voiko työtön saada:

- Lainaa asuntoon, autoon, harrasteisiin
- Nousujohteisen uran
- Vastuullisempia tehtäviä kehittyessään ammatissaan
- Eläkekertymää
- Oikeuden käyttää yksityisiä lääkäripalveluja työterveyden nimissä
- Palkkaa
- Palkallisia vuosilomia

Listaa voisi varmaan jatkaa, mutta ymmärrätte pointin. Kun puhutaan työttömyysetuudesta, sillä yritetään luoda mielikuvaa, että se laiska sohvalla makaava, kaljaa kittaava työtön on jotenkin etuoikeutetussa asemassa työtä tekeviin nähden. Sitähän sillä "etuus"-osiolla tarkoitetaan.

Tällä mielikuvien muokkauksella pyritään valmistamaan kansa osallistavaan sosiaaliturvaan. Mikä olisikaan helpompi ryhmä laittaa syntipukiksi kuin työttömät? Heillä ei ole rasitteenaan käydä joka päivä töissä vaan on päivät pitkät aikaa toteuttaa itseään ja harrastaa(jep, hyvä että rahat riittää ruokaan ja vuokraan..), kittaavat kaljaa(sama kuin edellä) ja häiriköivät kunnollisia ihmisiä(se häpeä mitä työttömyydestä kantaa, pitää kyllä työttömän visusti omissa oloissaan). Työttömillä ei ole ammattiliittoa pitämässä heidän puoliaan taistelussa aktivointitoimia tms. vastaan. 

On tutkimuksin osoitettu, että erilaiset aktivointitoimet lisäävät työllistymisen mahdollisuuksia vain muutaman prosentin verran. Miksi siis näitä toimia suositaan? Tarkoitus lienee vain saada mielikuvia syöttämällä kansa hyväksymään, että työttömän voi laittaa ilmaiseksi töihin. Nopeammin kuin uskotaankaan, tullaan huomaamaan ettei työntekijöille tarvitse maksaa ollenkaan palkkaa kun osallistavan sosiaaliturvan myötä on markkinoille syntynyt iso ryhmä ihmisiä, jotka voi laittaa töihin ilman palkkaa. Siinä sitten työlliset ihmettelevät, kun palaavat työttömien aktivointitoimia vaativilta mielenosoituksilta takaisin töihinsä, kuinka muutos on tavoittanut omankin työn; palkka, eläke ja lomat on mennyttä ja 9€:lla pitäisi maksaa bussiliput ja ruokailu.

Jokainen voi tehdä mielikuvaharjoituksen näillä kahdella eri termillä: "Työttömyyskorvaus" ja "Työttömyysetuus" ja testata kumpi tuntuu mielessä epäreilulta yhä hupenevaa työtätekevää kansanosaa kohtaan. Itsekin tein niin ja hämmästyin, kuinka kaikista kokemuksistani huolimatta olin kallistumassa osallistavan sosiaaliturvan kannalle.

80-luvulla, elinkustannuksiin nähden oli sosiaaliturva huomattavasti parempi nykyaikaan verrattuna ja silti silloin vallitsi lähes täystyöllisyys. Miksei silloin ne työttömät pummit jääneet lojumaan sohvalle kittaamaan kaljaa? Miettikääpä sitä, ennenkuin syyllistätte työttömiä!

Vihje: avoimia työpaikkoja 15 500 ja työttömiä 618 600...
Lähde: Työministeriön avoimet työpaikat ja TEM työllisyyskatsaus, tammikuu 2015



keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Digitaalinen koulutusohjelma

Eräs nimeltämainitsematon hakukonejätti kumppaneineen järjestää IT-alan koulutuksen. Kuulostaa hyvälle, tutustutaan aiheeseen tarkemmin:

Ohjelman ajalle kanssasi solmitaan koulutussopimus, jonka tavoitteena on vakituinen työsuhde.

Erinomaista, tällaista juuri kaipaisinkin.

Kuuden kuukauden ohjelman aikana työskentelet kokopäiväisesti yhteistyöyrityksessä. Ohjelmaan sisältyy 14 päivän koulutuskokonaisuus.

Siis hetkinen! 6kk = 126 työpäivää ja siitä kun vähennetään koulutuksen osuus 14 päivää niin saadaan tulokseksi 112 täyttä työpäivää, ilman palkkaa!!!

Eli 5 kuukautta ja viikko ilmaistyötä on verhottu joksikin koulutukseksi, joka vain tähtää vakitöihin? Toki ymmärrän, että ainahan koeaika on uudella työntekijällä ollut maksimissaan kuusi kuukautta, mutta siltä ajalta on myös maksettu joko sovittu tai TES:n mukainen palkka. Tämän ilmaistyöjakson hyvin hoidettuaan, pääsee kirjoittamaan työsopimuksen, jolloin varsinainen koeaika alkaa.  

Nyt vähän vaikuttaa siltä, ettei meillä ole pulaa ammattitaitoisista työntekijöistä, vaan henkilöistä, jotka suostuvat tekemään ilmaiseksi töitä. Voisin olla sen verran skeptinen tuollaisenkin "koulutuksen" suhteen, että puolen vuoden päästä käynnistellään uusi koulutus...



tiistai 24. helmikuuta 2015

Nirsoudesta

Talouselämä uutisoi hiljattain yrityksistä, jotka huutelevat edelleen työvoimapulaa.


Työntekijäpula iski kasvuyrityksiin


Kyllä tässä on mielestäni paha ristiriita, ottaen huomioon TEM viimeisimmät murskaavat luvut tammikuulta, jossa työtä vaille oli 618 600 henkilöä.

Mikä sitten aiheuttaa työntekijäpulan? Muutama asia nousee nopeasti mieleen: 

Täsmäosaamisen puute; haetaan vaikkapa MS Word:n käyttötaitoista työntekijää ja hakijoiksi osoittautuu Open Officen käyttäjiä, joten he eivät kelpaa, vaikka ohjelmistot ovat liki identtiset. 

Odotetaan uudelta työntekijältä pitkää uraa takana, jotta hän tuo tullessaan jotain uutta osaamista firmaan. Toisin sanoen ei haluta/osata/pystytä/viitsitä perehdyttää vaan uuden tekijän pitäisi pystyä tekemään firmalle voittoa ensimmäisestä päivästä lähtien.

Laajan osaamisen lisäksi voi olla, ettei olla valmiita maksamaan riittävästi. En tiedä käykö monellakaan mielessä, miten pitkään sitä on joutunut kouluttautumaan ja työskentelemään saavuttaakseen tietyn tason osaamisessaan? Ei kai kukaan odota saavansa mersua nissanin hinnalla?

Sijainti ratkaisee myös. On aina riski perustaa yritys jonnekin huitsin nevadaan pelkästään seudun edullisuuden vuoksi. Moniko työntekijä haluaa ottaa riskin ja sitoutua pienelle paikkakunnalle, jos firma sitten kaatuukin niin siellä nevadassa sitten olet asuntovelkaisena ilman toivoa saada asuntoasi realisoitua rahaksi? Pahimmassa tapauksessa nousukaudella seudun vielä ollessa vetovoimainen, maksat asunnosta 200k€ ja kun alueen suosio hiipuu ja yritykset kaatuvat niin et välttämättä saa asunnostasi edes 100k€. Jos onnekkaana saat asuntosi myytyä edes suunnilleen sillä summalla, jonka olet velkaa niin muutto isompaan pitäjään tarkoittaa helposti myös sitä, ettet samalla summalla saa kuin puolet pienemmän asunnon mistä lähdet.

Myös puolison työnsaanti mahdollisuudet täytyy ottaa huomioon. Onko esim. kemistillä tiedossa minkäänsortin työllistymismahdollisuuksia alueella?

On havaittavissa selkeä linja valtion rahankäytössä. Maaseudulle ja pienempiin kuntiin ei riitä rahat ylläpitämään peruspalveluita. Näin yritetään ihmisiä saada keskittymään yhä vain tiuhempaan asutuille seuduille, mikä sitten osaltaan nostaa alueen hintatasoa ja näin estää pienipalkkaisten töiden tekijöiden asumista alueella ja taas kerran lisää työvoimapulaa.

En voi muuta kuin ihmetellä, miten 80-luvulla pärjättiin niin mainiosti? Vasta hiljattain Osmo Soininvaara kertoi artikkelissa, että jos tyytyisimme 80-luvun elintasoon niin riittäisi, että ihmiset työskentelisivät 4h/pv. Elin lapsuutta 80-luvulla joten selvää kuvaa omista kokemuksista ei ole talouden suhteen, mutta mitä olen keskustellut sen aikaisten aikuisten kanssa niin heidän mielestään silloin oli elintaso korkeampi kuin nyt ja peruspalvelut merkittävästi paremmat. Minne yhteiskuntamme rahat sitten menevät? Meidän alati kasvavan työttömien elättämiseenkö?



sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Brändin luomisesta

Brändäys, tuo aikamme muotisana, joka työnhaussa nousee jatkuvasti esille. Monella työnhakukurssilla on korostettu, miten tärkeätä on luoda itsestään hyvä brändi. Siis hetkinen, jos tarkastellaan sanakirjan käännöstä englanninkielen sanasta "Brand", josta lainasana "Brändi" on (enemmin tai vähemmin onnistuneesti) suomennettu, niin käännös kuuluu: tuotemerkki/tavaramerkki.

En tiedä olenko periaatteellinen vastarannan kiiski, mutta minusta yhteiskunnastamme ovat inhimilliset arvot kaukana siinä vaiheessa kun omasta itsestämme pitää tehdä tuote, jota voimme työmarkkinoilla myydä. 

On erittäin kaksinaismoralistista yhtäaikaa piilottaa näkyviltä alkoholi- ja tupakkatuotteita, etteivät ihmiset altistuisi terveyttä vaarantaville tuotteille kun samaan aikaan joka bussipysäkillä on jonkin vaatemerkin aliravittu&photoshopattu malli erittäin niukoissa vaatteissa antamassa mielikuvaa "normaalista" ihmisvartalosta. Aivan samaan kategoriaan tippuu tämä itsensä tuotteistaminen.

Minne on inhimillisyys kadonnut kun ihmistä verrataan tuotteeseen? Ei tästä nyt niin kovin kauan ole kun Afrikasta laivattiin ihmisiä, tai pitäisikö sanoa orgaanisia tuotantoyksiköitä Amerikan Yhdystvaltoihin puuvilla- yms. pelloille...

Työskennellessäni suunnittelutoimistossa, saimme kaikki ilahduttavan sähköpostin keskiportaan johdolta:"Iloksemme voimme ilmoittaa, että saatte toimistollenne kipeästi kaipaamianne lisäresursseja purkamaan työkuormaa, terveisin puupää-johtaja". 

Minussa varmaan on jokin vika kun en tällaisen uutisen jälkeen pystynyt olemaan hiljaa vaan tein todennäköisesti ammatillisen itsemurhan klikatessani viestin:"vastaa kaikille"-nappulaa (mikä tarkoitti n. 2000 työntekijää, mukaanlukien konsernin toimitusjohtajan) ja kirjoittaessani vastauksen:"On erittäin hieno uutinen, että työkuormamme jakautuu jatkossa tasaisemmin ja kirjat saadaan toimitettua ajallaan, terveisin: resurssi ett09327". 

Alkuperäisen viestin laittanut puupää-johtaja laittoi vastineen ja korjasi tarkoittaneensa henkilöresursseja...Tämä vain todisti ettei kyseisen johtaja ollut ihan tilanteen tasalla, olisi pysynyt hiljaa ja antanut kohun laantua. Hetken päästä tuli toimitusjohtajalta viesti pelkästään minulle ja tälle puupää-johtajalle, jossa hän korosti miten tärkeitä firmalle ovat kaltaiseni tarkkasilmäiset työntekijät ja miten puupäistä koostuva välijohto tulee saamaan koulutusta asianmukaisesta terminologiasta yleisessä tiedotuksessa...

Takaisin aiheeseen..."Brändäys tarkoittaa omien taitojen ja persoonan markkinoimista työnantajille. Käytännössä brändi tarkoittaa samaa kuin maine". Näin kirjoittaa YLE, tekstissään:"Aitous on henkilöbrändin kulmakivi, myös työnhaussa". Jos brändi tarkoittaa samaa kuin maine, niin miksi emme sitten käytä termiä: itsensä maineistaminen? Siitä syystä, että brändäys kuulostaa hienommalta. 

Keskustelin pitkän tovin erään markkinoinnin ihmisen kanssa tästä aiheesta ja hänen mielestään brändäys on vain positiivisten asioiden korostamista. Minä taas näen tuon puhtaasti asioiden sokerikuorruttamisena. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus, jossa on hyviä ja huonoja puolia. Keskittyminen pelkästään korostamaan positiivisia puolia voi markkinoinnin ihmisestä kuulostaa hyväksyttävältä ja rehelliseltä, mutta insinöörinä katson, että tuolloin tuotteesta, eli tässä tapauksessa ihmisestä salataan puolet.

Tämä tismalleen sama näkyy esim. suklaapatukkamainoksissa, jossa nuoret, hoikat ja hyvinvoivat ihmiset tuntevat elämän voiman virtaavan suonissaan kun syövät xx merkin suklaapatukan. Yhtälailla tässä jätetään kertomatta, että jos ne mainoksen ihmiset oikeasti söisivät niitä suklaapatukoita, niin he olisivat todennäköisesti lähempänä minun kokoluokkaa eli reilusti ylipainoisia ja vähemmin terveitä kuin mitä mainos lupaa.

Miksi valehteleminen on sitten hyväksyttävää markkinoinnissa? En osaa sanoa, minusta yhteiskunnan säännöt nojaavat liikaa tulkinnanvaraisuuteen. Se nälkiintynyt malli pitsihepeneissä tuo markkinointiväen mielestä mielikuvan, että jos ostat nämä pitsihepenet, olet yhtä seksikäs kuin kuvan malli. Todellisuus on kuitenkin karu. Huolimatta siitä, että ostaa kyseiset varustukset, niin peilikuva ei välttämättä muutu mainoskuvan kaltaiseksi ja ihmiselle tulee paha mieli. Ajattelen markkinoinnin tähtäävän juuri tähän. Pahoinvoiva ihminen yrittää epätoivoisesti etsiä tietään ulos pahoinvoinnin olotilasta, oli se sitten elämys tai tuote, niin markkinoinnin lupaus siitä jotta voisi paremmin, edes hetken, uppoaa valitettavan helposti ihmiseen tämän kyntäessä syviä vesiä.

Itse ajattelen hyvinvoinnin lähtevän sisältäpäin ja ensimmäinen askel siihen suuntaan on olla uskomatta ihmisiä, joiden vaikuttimet ovat puhtaasti fiskaaliset. Välitettavaa vain on, että mediassa muovataan mielikuvaa siitä, millainen sinun tulisi olla ja vaikka välttelisit mediaa, et välttämättä pysty välttelemään ihmisiä, jotka tämän sanoman ovat sisäistäneet ja he käyttävät ryhmäpainetta saadakseen sinulle huonon olon ja sitäkautta median taipuisat lonkerot tavoittavat sinut.

Luotu mielikuva antaa eräänlaiset raamit ja kenties voisi puhua ihannemitoista, jotka tulisi saavuttaa. Oli sitten kyse koulutuksesta, uralla etenemisestä, ystävien määrästä joko todellisuudessa tai facebookissa ja ehkäpä jopa vartalonmitat. Useimmille mitoille on annettu ns. normaalijakaumaan kuuluvat numeeriset arvot, jotka yksinkertaisesti määrittävät sen, oletko menestyvä ja ansaitsetko paikkasi yhteiskunnassa vaiko et.

Itse en yksinkertaisesti voi allekirjoittaa tätä. En tiedä onko kyseessä lahjomattomuus vai yltiöpäinen rehellisyys, mutta katsellessa ihmisten pahoinvointia tänä päivänä, ei voi kuin ihmetellä miten meidät on vieraannutettu luontaisesta ympäristöstämme, syöttämällä meille taukoamatta mielikuvia siitä, millaisia meidän tulisi olla ja mitä meidän kuuluisi tehdä ollaksemme osa tätä yhteiskuntaa. 

Minusta ihmisten tulisi lakata määrittämästä omaa elämäänsä (ja itseään)erilaisten ulkopuolisten tahojen määrittämien arvojen mukaisesti ja yksinkertaisesti yrittää vaan elää elämäänsä!



maanantai 16. helmikuuta 2015

Työttömyys muuttaa ihmistä

Talouselämä uutisoi, kuinka työttömyys muuttaa ihmisen persoonallisuutta:

http://www.talouselama.fi/uutiset/nain+tyottomyys+muuttaa+ihmista/a2292878

Brittiläisen tutkimusryhmän Saksassa tekemän tutkimuksen mukaan työttömyys voi vähentää miellyttävyyttäsi, tunnollisuuttasi ja avoimuuttasi. Tutkimus haastaa ajatuksen siitä, että persoonallisuus olisi muuttumaton osa ihmistä.

Naiset pitivät itseään vähemmän miellyttävinä joka vuosi, jonka he olivat työttömänä. Miehillä miellyttävyydessä oli selkeä kasvu, kun he menettivät työnsä. Kolmen vuoden jälkeen heidän miellyttävyytensä laski rajusti.


Tunnollisuus laski välittömästi miehillä ja jatkoi laskuaan niin kauan kuin miehet pysyivät työttöminä. Naisilla lasku ei ollut yhtä selvä kuin miehillä.


En ole läheisiltäni kysynyt, miten olen muuttunut työttömyyden johdosta. Vaimo toki osasi kertoa minun muuttuneen huomattavasti epäsosiaalisemmaksi, äreämmäksi enkä enää luota ihmisiin. Oikeastaan olen noiden piirteiden voimistumisen havainnut itsekin. 


Kärsivällisyyteni on myös kadonnut. Muistan miten pienenä säästin viikkorahoja melkein kaksi vuotta, voidakseni ostaa haluamani radio-ohjattavan auton. Jotenkin sellainen mielikuva tulee mieleen, että kymmenen ikäiseltä tuo on aika huima saavutus. En tosin ole altistunut sen ikäisille ihmisille nyt aikuisäilläni, joten en tiedä onko muita todistettavia tapauksia olemassa. Nykyisin, jos internet-sivu ei aukene viimeistään kymmenessä sekunnissa, poltan päreet täysin.


Miksi ihmisen persoonallisuus sitten muuttuu erinäisten tapahtumien johdosta? Tässä tapauksessa työttömyyden. Onko kyse yksinkertaisesti siitä, että kaikki ne koulunpenkillä vietetyt vuodet  (enemmän ja vähemmän ahkerasti opiskellen) ja sitäkautta omaksuttu käsitys ns. "normaalista" elämästä, joutuu todella suureen ristiriitaan todellisuuden kanssa kun koulussa saadut opit eivät pidäkään paikkansa oikeassa elämässä? 


Tavallaan työttömyys on kuin hirtehinen sosiaalipoliittinen koe, jossa pyritään selvittämään miten koehenkilöt reagoivat siihen kun matto kiskaistaan jalkojen alta ja elämän perusrakennuspalikat viedään omista käsistä pois. Oikeastaan ei puutu enää kuin piilokamerat niin työttömän elämää, voisi olla aika rankka reality-tv sarja. 


Jatkuva muutoksen odottaminen ja kykenemättömyys vaikuttaa omaan kohtaloonsa, taatusti pirstoo vahvemmankin psyykkeen. Olen joskus unettomina öinä kehitellyt teoriaa, jossa ihmisen persoonallisuus rakentuu kokemuksien myötä saaduista asioista. Kokemukset aineellistuvat aivoihin, sanotaan niitä selvyyden vuoksi vaikkapa palikoiksi. 


Onnellisten hetkien palikat säilötään persoonaan ja mitä enemmän niitä tulee, sen tiivimmäksi persoonan rakenne muuttuu. Kun positiivisia kokemuksia tulee paljon, rakenne muuttuu todella tiiviiksi ja näin se on vahvempi ja kestää vastoinkäymisiä hyvin. Mielikuvana antaisin vaikka lyijykuulan.


Tämän vastapainona epäonniset kohtaamiset kohtalon oikkujen kanssa taas poistavat näitä positiivisten kokemuksien kautta hankittuja palikoita persoonasta. Kun matkan varrelle osuu riittävän paljon huonoja kokemuksia, muuttuu persoona huokoiseksi, käytettäköön tässä vaikka mielikuvaa hattarasta. Hattaran rakenne ei kestä elämän kolhuja. Kolhujen paikkaaminen ei myöskään suju helposti, sillä huokoinen rakenne on merkittävästi hauraampi kuin tiivis (hattara vs. lyijykuula).


Miten sitten eheytyä työttömyyden jättämiltä kolhoilta persoonallisuuteen? Tähän tarvittaisiin varmaan enemmän praktiikkaa psykologian saralta kuin harrastamani pohdiskelut unettomina öinä... Jos tiedät ratkaisun, kommentoi. Ties vaikka aiheesta keskustelemalla löydettäisiin Graalin malja!






perjantai 13. helmikuuta 2015

Mielipiteen muokkaustako?

On vierähtänyt kuukasi ja muutama päivä päälle, kun viimeeksi tuhersin ajatuksiani perättäisiksi sanoiksi kaikkien luettavaksi. Toisin kuin voisi luulla, en täysin ole menettänyt intoani kirjoittaa. En vielä ole valmis antamaan periksi työttömyyden kokonaisvaltaisesti lannistavalle kokemuksella. Kirjoittamisen kipinä hehkuu vielä tovin, niin sanoakseni.

Tietokoneeni oli huollossa neljä viikkoa ja kolme päivää WIFI-antennin valmistusvian vuoksi. Olen havainnut, joko syntyneeni epäonnen tähtien alla tai sitten markkinatalouden peruslait jylläävät ja ihmisille myydään puolivalmisteita, jotka sitten huolloissa korjataan. Toisin sanoen käyttäjille on ulkoistettu laitteiden testaus ja huoltoliikkeille viimeistely.

Haikeudella muistelen aikaa himpun reilu kymmenen vuoden taakse kun HIFI-videoni kiikutin korjaajalle ja sain ne ehjättynä takaisin viimeistään kolmen päivän kuluttua. Videot ostin käytettynä ja itse käytin niitä yli kymmenen vuotta, joten kestävät olivat. Toki kuluvia osia niihin vaihdeltiin neljään kertaan, mutta laadukkaat videot kannatti korjata.

Nykyisin erilaisten laitteiden oletettu käyttöikä lasketaan melko tarkkaan takuuajan raamien mukaan. En tiedä onko tällä tarkoitus ruokkia kasvottomia sijoittajia vai taata työllisyys uusien laitteiden valmistuksessa, huollossa ja tietenkin logistiikassa kun niitä romuja kuskataan keskuskorjaamoille. Aivan, enää ei joka kaupungista tahdo löytyä sivutoimenaan laitteiden korjausta harrastavia pienkorjaajia vaan laitteet on rakennettu kertakäyttöisiksi ja pahimmassa tapauksessa on kasattu erikoisruuvein (Apple), jottei harrastelija voi niitä aukaista.

Kun neljä viikkoa oli kulunut, lähetin kysymyksen nimeltä mainitsemattomaan liikkeeseen, josta tietokoneeni ostin ja tiedustelin miksi huollossa kestää kun huoltolähetteessä luvattiin huollon keston olevan kaksi viikkoa. Ei mennyt aikaakaan kun sain vastauksen, että huoltoliikkeessä on ruuhkaa. Tälle sain varmistuksen kun huoltoliikkeestä oltiin yhteydessä minuun kun olin unohtanut poistaa kiintolevyn salauksen salasanan. Huoltoteknikko kertoi, että heitä on vain kaksi korjaajaa ja iso pino odottavia laitteita.

Onko tämä nyt sitä kapitalistista unelmaa, että toiset ovat selvästi ylikuormitettuja ja toiset täysin jouten? Median tehtävä tässä välissä on syöttää ylityöllistetyille mielikuvaa siitä, miten hänen uuvuttavalla työllään tekevät veroeurot menevät toisen puolen loikoilun ja kaljoittelun maksamiseen. Ei kovin suuria ponnistuksia vaadi kun työtaakkansa alle uupunut ymmärtää asian niin, että hän elättää työttömiä laiskottelijoita. 

Ylityöllistetyllä työntekijällä ei tule mieleenkään ajatella, mitkä tekijät ovat johtaneet siihen, että hän uupuu työtaakan alle. Media syöttää harhakuvaa ja poliitikot laulavat kuorossa samaa sinfoniaa, työttömät täytyy saada tekemään töitä korvauksensa eteen. 

Väsyneet työntekijät eivät vain tajua antaessaan äänensä näille työttömien aktivointitoimia puoltaville politiikoille, että vielä tulee käymään niin, että uupuneet tekijät jatkavat töissään entiseen tapaan, vain sillä erotuksella, että ovat itsekin näitä aktivoituja työttömiä 9€/päiväkorvauksella. Siinä sitten ihmettelevät kun ei kerry lomia eikä eläkettä, saati ole oikeutta työterveyteen. Voin kuvitella niitä teevadin kokoisia silmiä, joiden takaa tulee ajatus:" miten tässä nyt näin kävi, minähän kävin äänestämässä, jotta ne työttömät laiskurit joutuisivat tekemään korvauksensa eteen jotain hyödyllistä, enhän minä ollut laiskuri, enhän?"

Tässä vaiheessa voidaan miettiä tuota rahaa, jonka työtön saa. Sanalleen tarkasteltuna se on "korvaus työttömyydestä", eli toisin sanoen sinulle maksetaan minimimäärä rahaa, että pysyt hengissä, KOSKA EI OLE TÖITÄ, JOTTA VOISIT ELÄTTÄÄ SILLÄ ITSESI JA PERHEESI!

Valitettavasti median ohjailu vain toimii. Kansa on kuin lammaslauma ja media on se väsymätön paimenkoira, joka pitää huolen, että lauma menee siihen suuntaan kuin koiran käskyttäjä haluaa. 

En haluaisi kuulostaa foliohattuja käyttävältä salaliittoteoria-hörhöltä, mutta mediaa jonkin verran seuraavana ja työttömyyden sisäpiiriläisenä, on ollut pakko alkaa ihmettelemään tätä monelta taholta tapahtuvaa työttömien syyllistämistä tilanteestaan, jolle eivät todellakaan voi minkään. Jos asiaa tarkastelee ihan työministeriön lukujen mukaan niin töitä vaille on jo yli 600 000 ihmistä ja avoimia paikkoja alle 50 000. Vieläkö on työttömien vika, etteivät ole tekemässä töitä ja maksamassa veroja?

Lukion historian tunneilla kerrottiin jo antiikin roomassa harjoitetun vastaavaa politiikkaa ja sille oli hieno latinan kielinen nimikin:"Divide et impera", joka tarkoitti ;"Hajota ja hallitse". Pähkinänkuoreen tiivistettynä se tarkoitti; laitetaan kansa nahistelemaan keskenään niin eivät huomaa, miten he tanssivat kuin marionetit, ylemmän tahon vedellessä naruista.