perjantai 12. joulukuuta 2014

Videohaastattelu

Olin hiljattain mielenkiintoisessa työhaastattelussa. Tässä tapauksessa kai voitaneen sanoa minun tehneen mielenkiintoisen haastattelun, sillä kyseessä oli elämäni ensimmäinen videohaastattelu.


Intoa puhkuen ajattelin pääseväni ratsastamaan teknologisen kehityksen aallonharjalla ja kokea vuorovaikutteisen haastattelun lähtemättä lempinojatuolistani. Kuinka väärässä olinkaan… Sain toki pysyä nojatuolissani, mutta videohaastattelu olikin sellainen, että nettisivulla oli kysymys ja sen vieressä oli videoikkuna, johon tallensin vastaukseni haastavaan kysymykseen.

Höpisin siis tietokoneelleni, jota en ole tehnyt sen jälkeen kun siirryin windows- maailmasta Mac- käyttäjäksi. Tosin PC:lle puhumani asiat eivät olleet mitenkään painokelpoisia, mutta se onkin ihan toinen tarina.

Kysymyksiä oli kuusi kappaletta ja ohjeistuksena oli; lyhyet, napakat vastaukset, max 2 min/vastaus:

Kerro taustastasi: (Eräällä tavalla näihin kysymyksiin väsähtäneenä olisin voinut kertoa, että taustallani näkyy ikkuna, jonka kerroksien väliin vaimokulta on tehnyt Tiffany-lasitöitä ja minä asensin sinne LED-valot, jotta valaistus toisi näyteikkunamaisen vaikutelman)

Your strong points: (Jos puhutaan työnhakupapereiden antamasta vaikutelmasta niin tässä yhteydessä tuli mieleeni rekryfirman totaalinen laiskuus ja ammattitaidon puute, ettei oltu jaksettu suomentaa kolmea pientä sanaa. Toinen vaikutelma on myös hyvin selvä; kun osaaminen ja ammattitaito loppuu, panostetaan siihen kiiltokuvaan ja yritetään antaa vaikutelma osaamisesta ja ammattitaidosta käyttämällä näitä rekry ihmisten mielestä muodikkaita termejä.)

Onnistumisesi/saavutuksesi: (Tämä veti oikeasti hiljaiseksi ja jouduin useaan kertaan nauhoittamaan(kyllä, käytän edelleen nauhoitus-sanaa, koska olen kasvanut C-ja VHS-kasettien aikakaudella, jolloin nauhoitettiin eikä tallennettu) useampaan kertaan kun en yksinkertaisesti keksinyt missä olen onnistunut.)

Motivation: (Taas ei ole jaksettu suomentaa...Haluan ostaa Toyota Priuksen ja sitä varten tarvitsen rahaa, teki mieleni sanoa)

Tulevaisuutesi: (Näyttää yhtä ankealta kuin menneisyyteni..)

Sana on vapaa: (Voitte työntää videohaastattelunne syvälle, laatikon perällä, jos ei teiltä löydy uskallusta edes kohdata ihmistä kasvokkain..)

Sulkeisiin laitoin vastaukset, jotka tuntuivat vyöryvän suustani kuin itsestään. Kuitenkin pinnistelin ja yritin antaa itsestäni sellaisen kuvan, että vastoinkäymisistä huolimatta, nousen Feeniks-linnun lailla tuhkasta, voittajana ja lannistumattomana alfa-uroksena. Haastattelun jälkeen tuli jotenkin tosi likainen olo…

Vaimoni käväisi myös haastattelussa tällä viikolla, siis ihan oikeassa haastattelussa, joka tapahtuu työpaikalla, tulevan esimiehen ja rekryhenkilön ollessa läsnä. Hänellä meni siellä reilu vartti. Tullessaan pois, hän kertoi kokemuksen olleen todella intensiivinen ja kysymyksillä pommitettiin kuin hänet olisi yritetty murtaa ja saada hänet tunnustamaan jokin rikos.


Omassa “haastattelussani” ohjeistuksena oli 2 min/vastaus. Päätin näyttää olevani ajan hermolla ja osoittaa tehokkuuteni kertoen kaiken oleellisen 30 sekunnissa/vastaus. Tuosta jäin kuitenkin miettimään sekä omaa että vaimoni kokemusta työhaastattelusta ja siihen käytetystä ajasta. Miten ihmisestä voi saada minkäänlaisen kuvan kun aikaa on käytettävissä maksimissaan 12 minuuttia?

Ei tästä niin kauaa ole kun kävin työhaastattelussa, jonka kesto oli 10h. Aamukahdeksalta alkoi ryhmätyö, jossa kaksi psykologia arvioi suoritusta ja roolia ryhmässä. Tätä seurasi henkilökohtaiset haastattelut psykologin kanssa, jotka limittyivät sitten “haluatko kukkakauppiaaksi”- testien kanssa. Viimeisenä oli vuorossa tulevan esimiehen haastattelu. En juurikaan muista tuosta päivästä mitään, sillä minulla oli takana kolme yövuoroa, joista viimeisestä ajoin suoraan Salosta haastatteluun Espooseen.

Voiko tosiaan vartissa saada ihmisestä irti sen, sopiiko hän haettuun tehtävään vai ei? Pahasti pelkään, että nykyiset tehokkuusvaatimukset ja mielikuvamarkkinointi supersuorittamisesta ajavat ihmiset vain säntäilemään ympäriinsä, eikä varsinaista työtä tehdä kunnolla? Yhdessä työpaikassani oli sanonta:”Koskaan ei ole aikaa(eikä rahaa) tehdä töitä kunnolla, mutta aina löytyy aikaa tehdä ne kahteen kertaan!”.

Olen vahvasti sitä mieltä, että kiireellä luotu illuusio tehokkuudesta tulee vielä kostautumaan jossain vaiheessa. Vielä työssä olevat tekevät ilmaisia ylitöitä ja yrittävät sinnitellä jaksamisensa äärirajoilla yli-inhimillenen työkuorma niskassaan. Mitä tulevaisuudessa tapahtuu kun tämä talouden selkäranka(itsensä ja terveytensä uhraavat työntekijät), sanoo: “ei kiitos, en jaksa”? Jo nyt on nähtävissä 90-luvun laman lapsissa runsaasti mielenterveys- ja elämänhallintaongelmia. Mitä tapahtuu silloin kuin äärimmilleen venynyt työväki tipahtaa pois kyydistä ja syrjaan heitetty työttömien armeijan pitäisi astua tilalle? Siinä vaiheessa on terveydenhuolto kriisissä kun jo hoidettavien päälle tippuvat työläiset ja tulevaisuudessa odottavat loppuun palaneiden työläisten laiminlyödyt lapset.

Tulevaisuus ei näytä ruusuiselta, ainakaan minun silmien läpi katsottuna. Pinnalliset arvot, joita me niin innokkaasti palvomme tällä hetkellä, eivät nähdäkseni lupaa hyvää.

Mitä siitä tosiaan tulee, ettei työhaastattelu saa kestää kuin vartin verran ja päätökset tehdään puhtaasti pinnallisiin arvoihin perustuen. Toisaalta, tämä saattaa tarjota työnhakijalle erinomaisen edun, jos nimittäin onnistuu korostamaan kiiltävää ulkokuorta, niin työnantaja taatusti tarttuu syöttiin. Varsinaisen haastattelun ollessa vain lyhyt vilahdus työnantajan ruudulla, ei hän varmasti ehdi lukea sitä ruudun alalaidassa näkyvää pientä pränttiä, josta selviää totuus siitä mitä olet ostamassa..

10 kommenttia:

  1. Lykkyä pyttyyn haastattelujen johdosta, toivottavasti poikii työpaikan! Välillä tulee kyllä mietittyä, että jos työhaastattelu kestää sen 10-15 minuuttia, niin mitä tosiaan työnantaja hakijasta oppii siinä ajassa? Toisessa ääripäässä sitten nämä maraton haastattelut. Onko työnteosta tullut jotain ihme tähtitiedettä? Kohta pitää varmaan maksaa, että pääsee töihin...

    VastaaPoista
  2. Samaa olen itsekin ihmetellyt. Miksi työnteosta tehdään niin vaikeata? Maalaisjärjellä varustetun ihmisen voisi olettaa oppivan työn kuin työn. Valitettavasti muuttoliike kaupunkeihin on tehnyt maalaisjärjen käytöstä tarpeettoman. Olemme siis siirtyneet kaupunkilaisjärjen käyttöön ja se näemmä edellyttää kurssituksia jokaisen pienenkin työn/tehtävän tekemiseen.

    VastaaPoista
  3. Minustakin työnhaku on nykyään ihan naurettavaa touhua. Tai naurattaisi, jos siitä ei olisi elanto kiinni. Työtehtävistä riippuen puoli tuntia tai tunti lienee sopiva aika työhaastatteluun. Olen varmaan vanhanaikainen, mutta minusta parasta on, että työnhakija kutsutaan ihan henkilökohtaisesti pöydän ääreen istumaan, häneltä kysytään järkeviä, työhön liittyviä kysymyksiä ja mielellään ihan asialliseen sävyyn.

    Suoritin myös tuollaisen videohaastattelun lokakuun lopussa. Eipä ole kuulunut mitään koko hommasta sen jälkeen, vaikka tietoa rekrytoinnista luvattiin kahden viikon sisään. Lähetin äskettäin aika kitkerän palautteen kyseiseen firmaan (Eilakaisla) ja käskin poistaa hakijaprofiilini heidän järjestelemästään. Minullakin on omat vaatimukseni työnantajan suhteen ja kyseinen rekryfirma ei täytä niitä. Är ja mur. Palautteen loppukaneetiksi kirjoitin, että ''Surkeassa työllisyystilanteessa työnantaja on eittämättä kuningas, päteviä työntekijöitä tursuaa ikkunoista ja ovista, mutta kyllä silti kannattaisi miettiä, että millaisen kuvan antaa. Tämän päivän työnhakija voi olla huomisen yritysasiakas''.

    VastaaPoista
  4. Aiheellista palautetta olet Osaton antanut. Oma kokemukseni siis Barona:sta. Ikävä huomata, miten tällaisessa taloustilanteessa vuokrafirmat käyttää tilaisuutta hyväkseen ja kuorivat kermat päältä. Olen myös huomannut tietynlaisen ylimielisyyden vallanneen rekry-ihmiset. Ei tarvitse kaukaa hakea miten ylimielisyyden saavuttaneena voi käydä...Tähän firmoista sopivana esimerkkinä vaikkapa Nokia. Lopetin lätkän MM-tason otteluiden seuraamisen siihen kun havaitsin kaikkien otteluiden (joissa siis Suomi oli pelaamassa) noudattavan selvää kaavaa: Alkuun on aivan mieletön voitonjano ja yrittämistä riittää, muutaman maalin jälkeen pelaajat huomaavat olevansa voitolla ja yhteistuumin päättävät ottaa rennosti ja levätä laakereillaan kunnes huomaavat olevansa muutaman maalin verran tappiolla ja sitten alkaa epätoivoinen sähellys, joka päättyy muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tappioon.

    VastaaPoista
  5. Tuo "strong points" on mielestäni todella kökkö, oikea ilmaisu olisi strengths. Aivan turha kikkailla englannin kielellä, jos ei kerran osata sitä oikein!

    VastaaPoista
  6. Kääk. Nyt on pakko hieman perua tuota motkotustani rekryfirma Eilakaislan toiminnasta. Sain äskettäin puhelinsoiton rekrytoijalta ja hän kertoi, että rekrytointi on viivästynyt ja että hän oli pahoillaan siitä, ettei ollut lähettänyt asiasta tietoa hakijoille. Kuulosti, että ottavat tällaiset palautteet aina tosissaan ja olivat asiasta tosissaan pahoillaan. Nyt tietenkin tuli huono omatunto, koska en tykkää aiheuttaa pahaa mieltä kellekään.

    VastaaPoista
  7. En tiedä teinkö mokan siinä kun vastasin suomen kielellä noihin kysymyksiin. Se taisi olla kirjoittamaton sääntö, että jos työpaikkailmoitus on kirjoitettu englanniksi niin hakemus tulee lähtettää samalla kielellä...Toisaalta, tuossa tapauksessa rekryfirma käyttäytyy hyvin epäjohdonmukaisesti käyttäessään kahta kieltä kysymyksissään.

    Muistan kun hain aikanaan Haminan satamaan satamakapteeniksi. Ihmettelin kun ei tule: "Kiitos mielenkiinnostasi...jne"- sähköpostia, mutta siinä vaiheessa olin jo turta noille viesteille niin sivuutin asian, kunnes aikaa oli kulunut liki vuosi ja tuli pahoitteluviesti, jossa kerrottiin rekryprosessin hieman viivästyneen....

    On myös käynyt niin, että olin laittanut sähköpostiviestiin ruksin kohtaan "ilmoita kun viesti on luettu" ja ilmeisesti hakemukseni oli mennyt jonnekin spämmi-kansioon, koska sain viestin jossa kerrottiin, että sähköpostini on poistettu lukemattomana...

    Kun aikaisemmin katsoin, että täytin n. 80% vaatimuksista ennenkuin lähetin hakemuksen niin nykyään minulle riittää, että voisin oppia tehtävän, riippumatta siitä onko minulla osaamista/koulutusta. Tämä on seurausta siitä, että tajusin sen olleen turhaa mitä aiemmin tein, eli itse rajoitin hakua ja täten asetin tielleni esteitä, täysin turhaan. Nyt on meri täynnä verkkoja, niin jo tilastollisen todennäköisyyden puolesta on tärpättävä jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
  8. > ihmisen voisi olettaa oppivan työn kuin työn

    Jotenkin epäilen, että polkaiset itsellesi ohjelmoijan taidot tai geologian professorin osaamisen...

    VastaaPoista
  9. Taisin ilmaista asian hieman epäselvästi. Viittasin kommentillani siihen seikkaan, kun nykyään haetaan valmiita osaajia kun ei ole aikaa eikä rahaa perehdyttää ihmisiä työhönsä. Ikävä kyllä, koulunpenkiltä ei niitä valmiita osaajia löydy vaan lähes jokaikinen kerta tarvitaan työpaikkakohtainen perehdytys, riippumatta uuden työntekijän taustasta.

    VastaaPoista
  10. Luin kokemuksia tässä ko. firmasta, kun olen itse nyt tehnyt ko. firmalle videohaastattelun ja nyt live-haastatteluun menossa.
    So far so good. Katsotaan mitä tuleman pitää.
    Sen haluan omalta osaltani kertoa, että tuo videohaastattelu on varmasti ihan vaan sitä varten, että tarkistetaan etukäteen luonehdintaa, tarkoitus ei välttämättä ole saada oikeita vastauksia. Rekrytointi on jäätävän kallista puuhaa, ja hyvähän se on jo etukäteen tietää millaisia ihmisiä pyytää paikalle viemään kallista aikaa.
    Jos haastattelussa kysytään jotain englanniksi, tulee vastaus luonnollisesti antaa ko. kielellä. Tällä testataan kielitaitoa. Samoin jos työpaikkailmoitus on englanniksi, niin siihen vastataan englanniksi. Sillä karsitaan jo heti pätevät ei pätevistä.
    Toivottavasti on tärpännyt kuitenkin!

    VastaaPoista