maanantai 17. heinäkuuta 2017

Valinta ei tällä(kään) kertaa kohdistunut sinuun...

Kävin noin kuukausi sitten työhaastattelussa isännöinnin tehtäviin eräässä isossa kiinteistöfirmassa. Kun sieltä ei kuulunut mitään niin laitoin haastattelijalle viestiä ja kysyin missä vaiheessa rekrytointiprosessi on oikein meneillään.

Sieltähän tuli vastaus pahoitteluiden kera viivästyksestä ja siitä, ettei valinta tällä kertaa kohdistunut minuun. Sitä voisi luulla jo turtuneensa tuohon uutiseen 2713 hylkäyskirjeen jälkeen, mutta nyt vituttaa niin, että 14:sta vuoden raittiuden jälkeen tekee mieli juoda itsensä tajuttomaksi ja lopettaa työnhaku kokonaan. Se tuntuu olevan vain niin kertakaikkiaan turhaa touhua yrittää työllistyä hakemalla töitä. Einstein sen joskus sanoi, että vain idiootti toistaa samaa odottaen eri lopputulosta. 

Jospa sitä vaikkapa lopettaisi loputtomien hakukirjeiden lähettelyn ja firmoihin soittelun ja vain odottaisi, että työpaikka tippuisi syliin. Niin on käynyt kerran aiemminkin kun kotipihaltani tultiin kesätöihin noutamaan. Miksei siis jatkossakin toimisi? 

Voisin toki kokeilla yön pimeinä tunteina suunnittelemaani kidnappausta&uhkailua&kiristystä tms. ja en luovuttaisi vankiani, ennenkuin minulle tarjottaisiin työsopimusta. Pitäisi varmasti muistaa vain soittaa iltapäivälehdistö paikalle ensin, mielellään myös ulkomaiden toimittajia, jotta maailma saisi tietää, ettei paljon kehutulla Suomella välttämättä menekään niin hyvin kun korkeasti koulutettu työtön ei saa töitä muuta kuin rikoksen kautta.

Toisaalta, muistuupi mieleeni entinen kuntosalikaveri ammisajoilta, joka tänä päivänä vaikuttaa moottoripyöräkerhossa. Olisikohan hänellä käyttöä osaamiselleni?

Juu, tiedän ettei rikoksen tie kannata pitkän päälle, mutta loputon määrä hylkäyksiä alkaa käymään psyyken päälle ja epätoivo saa miettimään merkillisiä keinoja oman tilanteen muuttamiseksi…

En oikein enää tiedä mitä tehdä työllistymisen eteen. Olen käynyt liki kymmenen työkkärin järjestämää työnhaun tsemmauskurssia ja niiden ansiosta minulla on nyt papereiden ulkoasu useiden tahojen kiittämä. Sisältöä niihin ei vain ole tullut lisää ja ilmeisesti sisällön merkitys vain korostuu kun ikää tulee lisää. Aukot työllisyydessä vain siirtävän hienot paperini hylkäyspinoon automaattisesti.

Isännöinnin tie on vielä kulkematta loppuun, koulua on enää jäljellä neljä lähipäivää ja sitten puuttuu se 4kk työelämäkokemusta…Pahimmillaan saattaa koko tutkintoni tyssätä siihen kun tietää menestykseni työpaikan saamisen saralla.

Yksi vaihtoehto tietysti olisi vaihtaa maisemaa ja muuttaa minne tahansa, minne kelpaisin. Kolme kertaa olen jo juureni nostanut maasta ja vihdoin olen löytänyt seudun, jonne tunnen kuuluvani. Olen onnistunut tutustumaan ihmisiin täällä ja avioliiton kautta sukua asuu tuossa kivenheiton päässä, niin niitä sosiaalisia verkostoja ei haluaisi enää nollata.

Monethan sanovat, että töistä saa uusia tuttavuuksia, mutta kokemuksieni mukaan työ ei aina vastaa kuvausta ja voi helpostikin muuttua terveydelle haitalliseksi ja mitä silloin voi tehdä kun olet vieraalla paikkakunnalla ilman ensimmäistäkään turvallista ihmiskontaktia?

Jurppii vaan koko touhu nimeltä työnhaku. Sanana tuo kuulostaa aivan yhtä helpolta kuin olisi hakemassa mainoslehtiset postilaatikolta vaan todellisuus on jotain aivan muuta. 

Työnhaun lisäksi jurppii suunnattomasti se, ettei pyynnöstä huolimatta kukaan vaivaudu kertomaan, että mikä kohdallani meni pieleen työnhaussa? Tämä on jo aivan kuin toisintoa lapsuudestani alkoholistin tyrannian alta kun piti arvailla ja ennustaa miten toimia, ettei tule rangaistuksia, sillä alkoholistit ovat tunnetusti oikukkaita ja arvaamattomia. 

Miten ikinä oikein voin kehittää itseäni markkinakelpoisemmaksi, ellei minulle kerrota, missä toimin väärin tai mitä puutteita omaan? Tämä arvailuleikki risoo kun olen huomannut olevani erittäin huono arvaamaan oikein..