tiistai 16. tammikuuta 2018

Jälleen yksi tappio

Sitä voisi kuvitella, ettei n. 3000:n hylkäyksen jälkeen enää kieltävä päätös rekrystä kirpaise, mutta lyhyen ajan sisällä olen käynyt viidessä työhaastattelussa ja aina jäänyt ns. hopeasijalle. Viimeisin hylkäys tuli tänä aamuna. Se tuli neljän kuukauden määräaikaisesta sairausloman sijaisuudesta.

Olivat kovasti kuulemma tykänneet minusta ja oli ollut vaikea päätös, mutta päätyivät henkilöön, joka tuli firmaan harjoittelijaksi. Eli tällä kertaa hävisin, koska olisin tullut firmalle kalliiksi kun erehdyin pyytämään palkkaa työpanostani vastaan.

Tästä suivaantuneena mietin, että onko työllistyminen yhtälailla tyhjä prosessi kuin on tuo uusi aktiivimalli, jossa halutaan tuloksia sijoittamatta ollenkaan rahaa itse aktivointitoimiin? Kun paljon on verrattu tätä Tanskan malliin niin kummasti vain tuntuu unohtuvan, että Tanskassa yhtä yhdellä virkailijalla on käsiteltävänään 14 työtöntä kun Suomessa on kymmenkertainen määrä.

Myöskin määrärahat ovat 2% maan bkt:sta kun taas Suomella on promille. Vanha sanonta: ”Tyhjästä on paha nyhjästä”-siis pätee tässäkin, kenties.

Mutta itse asiaan. Jäin siis kakkoseksi sen vuoksi, että erehdyin pyytämään palkkaa työpanoksestani. Minusta se nyt vain on kohtuullista pyytää palkkaa, sillä olen vuoden verran kouluttanut itseäni kyseistä ammattia varten. Maksanut erikseen vielä tuosta koulusta. Ja jos olisin tavallinen työssäkäyvä niin olisin menettänyt vuoden ansiotulon tuon koulutuksen vuoksi. Nyt en sitä laske mukaan, sillä en pidä omaa työllistymistäni enää ollenkaan todennäköisenä, vaan ainoastaan jonakin epätavanomaisena poikkeamana maailmankaikkeuden epäjärjestyksessä.

Mielestäni tässä ei ole enää mitään järkeä. Miksi enää vaivautua kouluttautumaan mihinkään, jos lopputuloksena kuitenkin on, että joku kouluttautumaton syrjäyttää sinut sillä perusteella, että on valmis tekemään työtä palkatta? Ei kukaan työnantaja sellaisesta kieltäydy, hulluhan olisi jos kieltäytyisi.

Hallituksen kaavailema matalapalkkaus tosiaan on saanut uuden käänteen kun töitä tehdään jatkossa sosiaaliturvalla. Toivottavasti saadaan vienti vetämään, sillä sosiaaliturvan varassa työskennellessä kenelläkään ei ole ostovoimaa kuin juuri välttämättömään. Jo Henry Ford aikanaan tämän oivalsi, kun maksoi kaksinkertaista palkkaa työntekijöilleen. Hänen ajatuksena oli, että työntekijöillä pitää olla varaa heidän valmistamiin tuotteisiin tai heiltä loppuvat työt. Tämä halpuuttaminen takaa vain sen, että meistä kukaan ei piakkoin saa enää palkkaa, eikä kukaan myöskään enää osta yhtään mitään.


Kaipa tässä voi vain hiljalleen katkeroitua ja muuttua hankalaksi ihmiseksi kun tykätylle persoonalle ei ole tarvetta nykymaailmassa, jossa raha määrittää kaikkea ja kaikesta pitäisi saada maksimaalinen voitto ja vain ja ainoastaan voitto on se mikä merkitsee. Kukaan ei liene tullut ajatelleeksi sitä, että kilpailussa vain yksi voi voittaa, mutta häviäjiä on silloin kymmennittäin, tämäkö on sitä yhdenvertaista demokratiaa?

(fontti vaihtui Helveticaan, sillä sinne tässä ollaan matkalla vapaapudotuksen suomalla nopeudella)